Leggings für alle!

Lauantaina menetin Gay Pride -neitsyyteni. Christopher Street Day saattoi olla vähän massiivisempi kuin Helsinki pride, jota en kylläkään ole koskaan vielä päässyt todistamaan.
Tässä epämääräinen kooste onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia ihan satunnaisessa järjestyksessä.



























































Ei kuitenkaan jääty Brandenburger Torille ihmettelemään juhlallisuuksia, vaan mentiin Oranienstrasselle, koska siellä oli Transgenialer CSD, joka on mainokseton queer ja solidaarisuus -versio varsinaisesta Pridesta.





Ja loppuillasta sain kasvoilleni kauniin vahvan iltameikin.

Midsommar

Torstaina pistäydyin hipsterilandiassa eli Nordic by Naturen järkkäämissä pohjoismaisissa Midsommar-pippaloissa Flamingossa parin suomalaisen, marokkolaisen ja kreikkalaisen kanssa. Ohjelmassa oli ruotsalaisia juhannusperinteitä ja indie speed dating, johon ei valitettavasti osallistuttu, joten en osaa kertoa sen enempää.






Janni oli menossa mukana.


Ensin soitti Azure Blue.


Ja toisena Husky Rescue (mutta me keskityttiin enemmän oluen juontiin).





Hipsterilandiasta siirryttiin Fete de la Musiquen pyörteisiin.
Ensin Warschauer Strasselle, jossa reggae- ja balkantyylistä musiikkia soittava bändi soitti Humppaa taikka kuole. Ja yleisöstä päätellen oltiin hevikeikalla.



Ja sitten Schlesisches Torille, Tante Emman edessä oleviin bailuihin.





Ja lopulta vielä Oranienstrasselle ja ehkä joskus viiden maissa kotiin.
Sää oli hyvin perinteisen juhannusmainen.

Das ist doch kein Wetter zum Spazieren gehen.

Kerrankin kun viikonloppuna pääsen aamupäivällä jo ylös ja ulos, niin tottakai silloin sataa kaatamalla vettä.

Some nice jazz

Olen huomannut, että jazz auttaa krapulaan.

Viikonlopuksi suuntaan Itämeren rannikolle leirintäalueelle saksalaisten germanistiopiskelijoiden kanssa. En tunne heistä ketään. Jos he ovat tylsiä, aion istua rannalla, tarkkailla horisonttia ja nauttia etäisyydestä.

Suomeenpaluupäivämäärä alkaa hiljalleen muotoutua mielessä. Ostan ehkä paluulipun pian, koska nyt ne ovat halpoja. Eikä Suomeen palaaminen tunnu enää pahalta. Mutta kolme kuukautta on onneksi pitkä aika ja siinä ehtii kokea, nähdä ja tehdä vaikka ja mitä!

Die Haare