Viikonlopuksi suuntaan Itämeren rannikolle leirintäalueelle saksalaisten germanistiopiskelijoiden kanssa. En tunne heistä ketään. Jos he ovat tylsiä, aion istua rannalla, tarkkailla horisonttia ja nauttia etäisyydestä.
Suomeenpaluupäivämäärä alkaa hiljalleen muotoutua mielessä. Ostan ehkä paluulipun pian, koska nyt ne ovat halpoja. Eikä Suomeen palaaminen tunnu enää pahalta. Mutta kolme kuukautta on onneksi pitkä aika ja siinä ehtii kokea, nähdä ja tehdä vaikka ja mitä!
hähä katkera liisa kun ei asiat menekään ihan putkeen.
VastaaPoista