Ich bin Morgens immer müde.

Aber abends werde ich wach.

PS. Tämä kappale soi radiossa tänään varttia vaille kahdeksan, kun olin nukkunut pommiin ja tiesin myöhästyväni lukukauden viimeiseltä luennolta.

Ein grosser Kaffee, bitte!

Oon koko päivän kärsinyt ihan hirveistä kahvitärinöistä ja levottomuudesta. Kahvin juonti on kyllä lähtenyt ihan käsistä, koska täällä kahvi on kahviloissa parempaa ja halvempaa kuin Suomessa. Ja koska teetarjonta on liian niukkaa (ja tee on usein kahvia kalliimpaa). Ja voisi tätä kirottua väsymystäkin tietysti vähän syyttää.

Kevään tavoite: vähennän kahvinjuonnin yhteen (max. kahteen) kupilliseen päivässä. Ja en korvaa kahvia esim. Club-Matella, vaikka se onkin syntisen hyvää ja halpaa verrattuna Suomen energiajuomatarjontaan.

PS. Hyvää ystävänpäivää!

Die letzte Winterwochenende in Berlin.

Tajusin tänään aamulla, että viime viikonloppu oli viimeinen talviviikonloppu, jonka vietin täällä. Perjantaina kutsuu Suomi ja sitten olenkin mitä luultavimmin viisi viikkoa muualla kuin Berliinissä. Enkä ole koskaan ollut noin pitkää aikaa putkeen poissa kotoa. Kyllä, täällä mun koti nyt on.

Tiistaina sain puhuttua Ellan kanssa ja nyt on paljon leppoisampi fiilis asumisesta, enkä enää mieti muuttamista. Luulen, että suurin osa ongelmasta oli vain mun päässä.
Mun huone on sitäpaitsi tosi kotoisa. (Yritän jossain vaiheessa esitellä sen teille. Menee kyllä varmaan huhtikuulle.)

Perjantaina kävin vihdoin ostamassa itselleni ne pitsiverhot, joista joskus puhuin. Asun toisessa kerroksessa (eli suomalaisittain kolmannessa) ja mun verhot on niin raskaat, että en suuren huonekorkeuden takia saa niitä helposti kiinni. Tarvitsin vähän suojaa tuohon ikkunan eteen, kun siitä on kuitenkin näkymä tielle. Ja ainakin kerran joku on nähnyt mut hippaloimassa pelkissä pikkuhousuissa niin, että on katseellaan ikkunan läpi mulle siitä ilmoittanut. Tarvitsin siis edes vähän suojaa ikkunaan. En kyllä ole ihan varma, auttaako pitsiverho ollenkaan.

Onneksi vastapäisessä talossa ei ole ikkunoita.

Viikonloppu oli vähän tylsä, mutta sunnuntaina sain itseni pitkästä aikaa valoisan aikaan kävelylle. Kävelin yhteensä noin 7,5 kilometriä. Ensin Möckernbrückeltä Schlesisches Torille ja sitten Neuköllnin ja Alt-Treptow rajalle. Matkan varrella Görlitzer Partkissa lapset laski kelkoilla mäkeä, vaikka lunta on reilu sentti ja ruoho näkyi. Ei kateeksi käy niitä, jotka keväällä laittavat nurmikkoa kuntoon.
Landwehrkanalin jäällä oli ihmisiä kävelemässä ja luistelemassa. Uskaltauduin sinne itsekin.

Ihmisiä oli silmänkantamattomiin ja taustalla soi tekno.

Huomenna on viimeinen tentti ja torstaina ajattelin vielä mennä kunnolla klubille.

Bis gleich!

Asuntoahdistua ja unohtunut väsymys.

Mun tekisi mieli muuttaa. Taas.
Viime aikoina yllättävän moni kaveri on etsinyt uutta asuntoa ja osa löytänytkin. Lisäksi oon kohdannut niin mukavia kavereiden kämppiksiä, että on alkanut entistä enemmän harmittaa, että omani on mitä on.
Asun siis Ella-nimisen mua kaksi vuotta nuoremman oikeustieteen opiskelija kanssa. Mulla oli alusta asti aika ristiriitaiset fiilikset tähän asuntoon muuttamisesta juuri tosta kämppiksestä johtuen. Tiesin, ettei meillä ole mitään yhteistä ja ettei me tulla viettämään aikaa yhdessä. En ollut kuitenkaan odottanut ihan näin kurjaa tilannetta, kuin nyt on meneillään. Ei oikeastaan puhuta Ellan kanssa mitään. Ei edes tervehditä toisiamme, kun satutaan samaan huoneeseen. Musta jopa tuntuu, että Ella yrittää vältellä mun kohtaamista.
Mä haluaisin tehdä tälle asialle jotain, sanoa, että musta tuntuu, että meillä on tässä ongelma, mutta koska oon pitkittänyt asian esille ottamista, tuntuu se vain vaikeammalta. Saatoin olla Ellalle alussa vähän tyly ja nyt tuntuu, että mä olen se joka on vastuussa siitä, että meistä tulis kavereita tai vähintään ruvettais huomioimaan toisemme. Ja päätin, että tällä viikolla sanon sille jotain, mutta tänään koko iltapäivän se on mennyt yhteisiin tiloihin aina heti, kun mä oon palannut omaan huoneeseeni.
Tavallaan mulla on kuitenkin aika sama, ollaanko me missään tekemisissä. On mulla täällä kavereita ja seuraa. Mutta kun me ei olla sovittu edes mistään siivousasioista, niin tämä alkaa olla aika tuskastuttavaa (lavuaari on jatkuvasti täynnä Ellan ruuantähteitä). Oon kyllä vähän luuseri tän asian kanssa.

Lisäksi unohdin nukkua ja levätä viikonloppuna tarpeeksi. Nyt siis väsyttää entistäkin enemmän ja siksikin asioiden hoitaminen tuskastuttaa.
Koska syksy meni ehkä vähän turhan ohi, oon nyt yrittänyt ottaa takaisin kaikkia missaamiani rientoja. Mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että viikonloppuisin perjantai- sekä lauantai-illat menee enemmän tai vähemmän oluen seurassa ja myöhään valvoessa. Tuntuu, ettei voi jäädä viikonloppuiltana kotiin.
Onneksi vajaan kahden viikon päästä pääsen Suomeen kahdeksi viikoksi lepäämään.

Perjantai-iltana menin Sariannan luo Weddingiin. Tarkoituksena oli lähteä Golden Gateen (jonka nettisivut on todella raivostuttavat), mutta ei lopulta päästy lähtemään. Lauantaina oli kauni späivä ja lähdin ekaa kertaa valoisan aikaan Sariannalta kotiin.

Sariannalla on kiva keittiö ja kivat kämppikset.

Lauantaina oli Sirin luona bileet. Todella hipsterin näköinen jäbä soitti mainstreamhiphoppia ja kaikki tanssi.
Eilen vietettiin muutaman suomalaisen kanssa vaalivalvojaisia. Syötiin minestronekeittoa, naurettiin ja kritisoitiin vaalilähetyksen kuivuutta.