It sounds nasty when you say genau.

Lauantaina opettelin viettämään aikaa itseni kanssa. Sunnuntaina unohdin sen taidon. Tänään oon ollut kohtalaisen laiska.

Lauantaina oli syksyn kaunein päivä tähän mennessä. Lähdin kävelylle.







Istuin Yaam nimisen kulttuuripaikan rannassa, söin maailman parasta toskakakkupalaa, join Club-Mateeta ja luin Paul Austerin City of Glassia yhden luvun verran. Aurinko paistoi ja oli lämmin.









Loppupäivän kävelin. Päädyin Luisenstädtischer Kanaliin ja kävelin sen päästä päähän.







Kotiin palasin auringon laskettua. Hetkeä myöhemmin olin matkalla Erasmus-bileisiin aloitteluiden kautta.
Jonossa tapasin mukavan saksalaispojan, jonka kohtasin uudestaan narikkajonossa kotiin lähtiessä. Se sanoi mulle tuon otsikon lausahduksen. Ei vaihdettu puhelinnumeroita, vaikka käytiin kotimatkalla yhdessä falafelilla. Ja sunnuntai-iltana, kun olin ulkona syömässä Lisen ja Sirin kanssa, olin hetken aikaa varma, että se samainen miekkonen istui viereisessä pöydässä. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että se oli joku muu, jolla vain sattui olemaan samanmuotoiset kasvot.

Sunnuntaiaamuna herätessä ajattelin, että tuntuu, kuin olisin ollut ulkona eilen illalla. Hetken kuluttua tajusin, että totta olin bileissä. En saanut koko päivänä mitään aikaan.

Tänään yritin olla ahkera, mutta huomiseen kirjallisuuden seminaariin valmistautuminen on edelleen vaiheessa.

Ich bin sehr müde.

Varmaan eniten täällä käyttämäni saksankielinen lause tuo otsikko tuossa.
Tällä hetkellä se on kuitenkin ainoastaan karu totuus.

Syksy.


Hanna oli kylässä ja käytiin Berghainissa. Siitä on täällä suunnilleen jokainen mun vaihtarikaveri puhunut ja melkein joka viikonloppu on ollut suunnitelmissa mennä sinne. Koskaan ei olla kuitenkaan päädytty. Ja Jovan on käännytetty kaksi kertaa ovelta. Meillä ei ollut mitään ongelmia päästä sisään puoli kolmen aikoihin. Ei kysytty edes henkkareita!
Oli ihan huippu meno! Berghainin ovella oli vielä jono, kun lähdettiin pois, ja oltiin kotona ehkä puoli kahdeksalta.

Ostbahnhof aamun sarastaessa.

Kotimatkalla saattoi vähän väsyttää.

Kauneimman värinen hetki päivästä, Gürtelstrasse.

Huomenna alkaa taas saksan kurssi. Tosin kahdeksalta aamulla on hitusen liian aikaisin, mutta kirjallisuushistorian luennon vuoksi en kerennyt ilmoittautua maanantain ryhmään. Onneksi viikonloppuna on aikaa nukkua.

Szczecin und Sprachtandem

Perjantaiaamuna lähdettiin Sirin kanssa Puolaan, kaupunkiin nimeltä Szczecin (saksaksi Stettin). Ei oltu kumpikaan aikaisemmin Puolassa käyty, niin päätettiin spontaanisti suunnata tuonne, kimppakyydillä.
Kuskina oli rennon oloinen Jan, joka oli menossa kaverin pippaloihin Stettiniin.

Stettin ei ollut mitenkään erityisen mielenkiintoinen paikka. Paljon neuvostotyylisiä rakennuksia ja ravintoloita oli lähes mahdoton löytää. Päädyttiin sattumalta kuitenkin ravintolaan, jossa tarjoiltiin perinteistä ukrainalaista ruokaa. Oli ihan huippuhyvää ja tarjoilijamiekkonen oli pukeutunut viehkoon perinneasuun.
Syömisen lisäksi lähinnä shoppailtiin masentavan tutuissa kaupoissa ja Zaran kassalla törmättiin norjalaiseen jäbään, joka kutsui meidät skandinaavisiin bileisiin. Päätettiin sitten jäädä yöksi ja etsiydyttiin hotellille nimeltä Ibis, joka oli halpa. Katsotiin vähän aikaa paikallista musiikkiteeveetä (videot oli kivasti miksattu yhteen, tosin Maroon 5:n Moves like Jagger tuli kaksi kertaa peräkkäin) ja lähdettiin sitten ravintolan kautta pippaloihin.
Jouduttiin tyytymään amerikkalaistyyliseen pizzeriaan, koska wie gesagt ravintoloita Stettinissä ei liiemmin näkynyt. Oli kyllä melkein liian hyvät pizzat!
Itse pippalot oli sitten aikamoinen yllätys. Ollaan molemmat ilmeisesti Sirin kanssa sen verran berliiniläistytty, että skandinaavinen biletyspynttäytyminen on jäänyt unholaan. (Siri on siis Norjasta, mitä en ehkä ole missään vaiheessa maininnut.) Tunnelma Patio-nimisellä klubilla oli verrattavissa johonkin Helsingin pahimpaan mainstreamklubiin, ehkä Amarilloon, mutta en voi olla varma, koska ei oo siellä pahemmin tullut vierailtua. Päiviteltiin sitä menoa sitten hetkisen verran ja yritettiin humaltua, mutta ei onnistuttu, koska oltiin syöty itsemme niin täyteen. Lähdettiin pois joskus yhden aikaan ja käytiin vielä yksillä viereisessä kapakassa ja painuttiin pehkuihin.


Oonko jotenkin tyhmä, kun tää liikennemerkki oli musta hirmu hauska?


Stettinin pääkatu (?) ja Siri.

Pation sisäpiha.

Ja sisätila.

Lauantaiaamupala Cafe 22:ssa.

Näköalat oli hienot, mutta ruoka pettymys (ulkonäkö voi pettää).

Lauantaina päästiin Janin kyydillä takaisin kotiin.

Lauantai oli sitten muuten aika turha päivä. Nimeltämainitsematon henkilö kertoi mulle pelistä nimeltä Doodle or Die ja pelasin sitä sitten valehtelematta koko päivän. (Ei kannata katsoa linkkiä, mikäli ei halua koukuttua täysin.) Okei kävin myös vuokraamassa yhden leffan, mutta se oli vikatikki. En suosittele kenellekään elokuvaa nimeltä Skyline. Oli ehkä huonoin leffa vähään aikaan!

Sunnuntaina tapasin mun ensimmäisen sprachtandempartnerin! Tuntui ihan, että olisin ollut matkalla sokkotreffeille.
Ja tänään tapasin toisen.
Molemmat ihan huippumukavia. Lauri (ensimmäinen) on puoliksi suomalainen ja puhuu hyvää suomea, joten keskustelu oli aika mutkatonta. Juteltiin niitä näitä tunti: puolet suomeksi ja puolet saksaksi. Aiheet tosin oli saksaksi mun sanavarastolle vähän turhan haastavia, mutta selviydyin onneksi kohtuullisen kunnialla.
Nadja (jonka tapasin tänään) on ollut suomessa vaihto-oppilaana 07-08. Istuttiin Shönebergissä viihtyisässä kahvilassa melkein kaksi tuntia. Puhuttiin ehkä 20 minuuttia suomea ja muuten saksaa. Suomen puhuminen oli yllättävän rankkaa. Kun ei ole melkein puoleentoista kuukauteen puhunut suomea, on sanojen löytäminen jokseenkin hakemista ja lisäksi piti puhua hitaasti helpoista aiheista. Hukkasin punaisen lankani aina puolessa välissä lausetta. No, tää on ehkä hyvää harjoittelu mun tulevaa ammattia varten!

Tänään oon puhunut pelkästään saksaa.
Aamupäivällä kävin kampaajalla pikkiriikkesen ehostuttamassa mun tukkaa. Angolalainen kampaaja ei puhunut lähes yhtään englantia ja olin muutenkin päättänyt selviytyä siitä käynnistä pääosin saksalla. Kampaajan jälkeen menin puolen tunnin informaatioluennolle (?), minkä jälkeen yritin mennä syömään Mensaan (paikallinen Uni Cafe), mutta ruokaa ei enää tarjoiltu (pelkästään sämpylöitä ja herkkuja). Törmäsin kuitenkin sveitsiläisiin (ranskankielisiin) vaihtarituttuihin ja jäin niiden kanssa istuskelemaan. Puhuttiin ainoastaan saksaa. Sitten olikin helppo puhua Nadjan kanssa!

Huomenna ehkä vihdoin jotain oikeita luentoja, eikä pelkästään epämääräistä informaatiota. Jänskää!

Tästä hetkestä lähtien Berliini tuntuu virallisesti kodilta.

Ostin juuri lentoliput: joulu Suomessa (20.-28.12.).

herbstliches Licht und andere Sachen

Ei oo tullut kirjoitettua vähään aikaan. Uutuuden viehätys alkaa olla tiessään. Se täytyy myöntää.
Eikä musta oo täällä sormia napsauttamalla tullut täysin eri ihminen. Saatoin ehkä vähän odottaa, että tulisi. Olin väärässä.

Viime viikon perjantaina loppui kielikurssi, mikä tarkoittaa, että nyt on vapaaviikko. Tiedossa on mahdollisesti jokin pieni reissu johonkin lähitienoon kaupunkiin. Tai ehkä vähän kauemmaskin. Huomenna mennään katsomaan Melancholia.
Ensi viikolla alkaa varsinaiset opinnot ja tällä hetkellä ne aiheuttaa hivenen stressiä. Mutta toisaalta ihan huippua! Helmikuun loppupuolelle asti sitten jokseenkin selkeä toimintasuunnitelma ja ehkä aika sikana uusia ihmisiä ja vihdoin vähän enemmän natiivejakin toivon mukaan!

Perjantaina käytiin kielikurssiryhmän kanssa opastetulla kierroksella Bernauer Strassen Gedenkstätte Berliner Mauerilla. Oli tosi mielenkiintoista. Ja sää oli ihana: aurinkoinen, mutta kylmä.

Valentine ja eBaysta ostettu vartiotorni.


Viikonloppuna pistäydyin Tanskassa.


Oon ajautumassa hyvin vakavaan alokuvienkatselukierteeseen. Asiaa ei yhtään helpota se, että puolen kilometrin päässä sijaitsee Video World, jossa kaikkien leffojen vuokraus maksaa 1 € / vuorokausi.
Leffojen katselulle vois olla ihan hyvä selitys kielen oppiminen, mutta oon niin luusei, että katson elokuvat alkuperäiskielellä (joka on tähän mennessä sattunut joka kerta olemaan englanti) englanninkielisillä tekstityksillä (jos sellaiset löytyy).
Neue Bahnhofstrassen Video Worldissa on kyllä parempi scifi-vlikoima kuin Sturenkadun Makuunissa. En tosin oo vielä käynyt siihen käsiksi, koska pelkään kielimuuria.

Äsken leffaa palauttaessa kävin lyhyehköllä yökävelyllä pimeillä kujilla. Gürtelstrasselta kääntyy sellainen pikkutie, jonka nimi on Wiesenweg ja joka kerta, kun oon ohittanut sen, on tehnyt mieli kääntyä ja tutkia, mitä sieltä löytyy. No, päätin näin yöllä sitten lähteä seikkailemaan. Oli aika ankeaa (ja hitusen pelottavaa täydenkuun loisteessa), mutta syksy tuntui hyvältä.


Tuo takana oleva talo HOWOGE-teksteineen näkyy mun ikkunasta.

Oon yrittänyt kovasti etsiä itselleni Sprachtandem-kumppania, koska jos en pian pääse puhumaan jonkun natiivin kanssa saksaa kunnolla ja paljon, ei mun opiskeluista tuu mitään. Ainoa vastaus (lukuunottamatta sitä, joka vastasi, mutta ei sitten vastannut mun vastaukseen enää koskaan) on tullut Sven nimiseltä mieheltä, josta olin onneksi kuullut aikaisemmin. Se oli yrittänyt vokotella ranskalaisia tyttöjä. Hyi.


Bis dann, irgendwann!


PS. En osaa herätä aamuisin. En kuule herätyskelloa ja näen sairaita unia.

Bitte nicht einsteigen!

(Eilen illalla Hermannplatzilla nähtyä.)

Charlottenburg

Eilen tutustuin uuteen kaupunginosaan.

Äitin kollegan mies tuli eilen Berliiniin ja toi mukanaan mun omaisuutta. Suuntasin siis aamupäivällä ennen kielikurssia Charlottenburgiin, tämän miehen hotellille. Charlottenburg sijaitsee täysin päinvastaisella puolella kaupunkia kuin mun koti. Mulla ei ollut karttaa mukana, joten hotellille päätyminen oli vähän hakuammuntaa, mutta menestys oli kaikesta huolimatta hyvä.
No, tämän kollegan miehen lentokone oli tietysti myöhässä, eikä mun tavaroita ollut vielä jätetty respaa. Lähdin siis tyhjin käsin kohti keskustaa, edelleen ilman karttaa. Tällä kertaa menestys ei ollut ihan yhtä hyvä. Katsoin muka tosi tarkasti bussipysäkin kartasta, mitä tietä pitää lähteä kävelemään, että pääsen lähimmälle S-bahnhofille, josta pääsee keskustaan ilman vaihtoja (olisin siis voinut ottaa myös U-bahnin hotellin nurkalta ja yhden pysäkin päästä olisin ollut oikealla asemalla). Lähdin sitten ihan väärään suuntaan. Olin nälkäinen ja helle otti päähän, eikä mulla ollut edes sitä saamarin laukkua, jota olin mennyt hakemaan.

Kielikurssin jälkeen lähdin sitten takaisin Charlottenburgiin. Edelleen ilman karttaa. Löysin hotellille ongelmitta. Sain laukun ja lähdin kohti hotellia lähinnä olevaa S-bahnhofia, jolta pääsin ilman vaihtoja kotiin. Valitsin eri reitin kuin aamulla tullessani, enkä törmännyt ihan heti bussipysäkkeihin, joilla olisin voinut katsoa karttaa. Kun pysäkki vihdoin osui matkan varrelle ja tarkistin, olenko yhtään oikealla suunnalla, huomasin, että olinkin valinnut lyhyemmän reitin kuin aamulla. Joskus on ihan hyvä näköjään seurata vaistoja!


Tänään menin uudestaan Charlottenburgiin. Oon viettänyt aikaa lähinnä kaupungin itäpuoliskolla, joten ajattelin, että nyt reilun kolmen viikon jälkeen on ehkä ihan hyvä tutustua myös länsipuoleen. Tosin kaikki, mitä siellä tein, oli Schlossgartenin läpi käveleminen. Mutta se ei ollut yhtään huono ratkaisu.









Oon kyllä ihan iloinen, että asun idässä. Täällä on vähemmän siistiä, boheemimpaa ja pienipiirteisempää. Helpommin lähestyttäviä kahviloita ja ruokapaikkoja, uniikimpia putiikkeja. Täydellistä melkeinpä! (Ainakin tämänhetkisen tutustumisen perusteella.)


PS. Nyt on lokakuu ja mulla oli tänään kuuma kesämekossa, vaikka en ollut pukenut sukkahousuja. Missä viipyy syksy?!