Tänään ostin kaksi joulupalloa. Luulen, etten raaski ottaa niitä pois joulun jälkeen, koska ne on niin kivat ja jouduin käyttämään tikapuita, että sain ne paikoilleen. Huonekorkeus on kohtalaisen suuri.
30.11.2011
Es geht um die Liebe.
Tänään ostin kaksi joulupalloa. Luulen, etten raaski ottaa niitä pois joulun jälkeen, koska ne on niin kivat ja jouduin käyttämään tikapuita, että sain ne paikoilleen. Huonekorkeus on kohtalaisen suuri.
16.11.2011
Syysmelankoliaa
Tänään sain itseni raahattua kirjastoon, Jacob-und-Wilhelm-Grimm-Zentrumiin.
On tää tietty vähän erityyppinen kuin Helsingin yliopiston päärakennuksen kolmannen kerroksen kirjasto. (Kuvan kähvelsin internetin ihmeellisestä maailmasta.)
Sain jokseenkin opiskeltua, mutta turhauduin kielitieteen kotitehtäviin, joiden tehtävänantoja en ymmärtänyt.
Pitää muotoilla joku sopivan vähän nöyrä sähköposti proffalle ja kertoa, etten kykene tekemään tehtäviä yhtä hyvin kuin paikalliset, koska multa puuttuu natiivien saksan kielen kompetenssi. Ehkä saisin vähän helpotusta. (Viime viikolla avasin muuten ensimmäisen kerran suuni kielitieteen luennolla, kun proffa oli kiinnostunut suomen kielen vokaaliharmoniasta. Sopersin jotain aika alkeellista, minkä jälkeen vieressä istuvat tytöt supattivat toisilleen so süss.)
Tää ilta on koostunut sitten lähinnä suomiräpistä. (Oon oikeesti kuunnellu muutaki ku vaan Puhuvaa Konetta.)
Ja aivan tavallisesta syksyisestä melankoliasta.
On tää tietty vähän erityyppinen kuin Helsingin yliopiston päärakennuksen kolmannen kerroksen kirjasto. (Kuvan kähvelsin internetin ihmeellisestä maailmasta.)
Sain jokseenkin opiskeltua, mutta turhauduin kielitieteen kotitehtäviin, joiden tehtävänantoja en ymmärtänyt.
Pitää muotoilla joku sopivan vähän nöyrä sähköposti proffalle ja kertoa, etten kykene tekemään tehtäviä yhtä hyvin kuin paikalliset, koska multa puuttuu natiivien saksan kielen kompetenssi. Ehkä saisin vähän helpotusta. (Viime viikolla avasin muuten ensimmäisen kerran suuni kielitieteen luennolla, kun proffa oli kiinnostunut suomen kielen vokaaliharmoniasta. Sopersin jotain aika alkeellista, minkä jälkeen vieressä istuvat tytöt supattivat toisilleen so süss.)
Tää ilta on koostunut sitten lähinnä suomiräpistä. (Oon oikeesti kuunnellu muutaki ku vaan Puhuvaa Konetta.)
Ja aivan tavallisesta syksyisestä melankoliasta.
14.11.2011
Exploring the west.
Niin siinä nyt sitten vain kävi, että piakkoin siirrän itseni ja omaisuuteni muurin toiselle puolelle. Vaikka tyhmähän se on näin sanoa, koska kuten baarissa viikonloppuna tapaamamme mies totesi eihän muuria enää yli kahteenkymmeneen vuoteen ole ollut olemassa. Mutta edelleen se vain puhuttaa. Viime viikolla radiossa puhuttiin ossiesien ja wessiesien eroista. Ja jonkun (käsittääkseni melko uuden) tutkimuksen mukaan edelleenkään noin 20 % itäberliiniläisistä ei ole koskaan käynyt lännessä ja suurinpiirtein sama luku toisinpäin. Enhän mäkään Helsingin joka kolkassa toki ole käynyt, mutta täällä itä-länsi matkustaminen on niin paljon helpompaa kuin Helsingissä, että länteen (ja tulevaisuudessa itään) kulkeminen on tosi mutkatonta.
Muutan siis Schönebergiin. Ehkä viikonloppuna.
En oo vielä voinut kovin tarkasti suunnitella muuttoa, koska vuokranantajan yhteydenpito on ollut vähintäänkin kuumottavan vähäistä. Perjantaina sain tietää, että Ella (tuleva vuokranantajani ja kämppikseni) haluaa just mun muuttavan kämppiksekseen. Vastasin sitten pikaisen kuumottelun (tää on siis juuri se samainen vähän tylsän oloinen tyttö, josta aiemmin kerroin), että kyllä, muutan sinne! Tulin siihen lopputulokseen, että en jaksa enää juosta yhdessäkään Beschictigungsterminissä, enkä kirjoittaa yhtäkään meiliä, johon en tule saamaan vastausta. Ja kuten Ville hyvin sanoiksi puki, rauhallisen tyypin kanssa on varmaan loppupeleissä helpompi asua kuin liian villin ja menevän.
Jäin odottamaan vastausta (tässä välissä mainittakoon, että mullahan ei Ellan puhelinnumeroa ole) ja luin siltä saamani meilin ehkä sata kertaa uudestaan, koska halusin olla varma, etten ole ymmärtänyt väärin. Koska vastausta ei heti kuulunut ja koska olin sitten kuitenkin onnistunut kahden virkkeen mittaisen sähköpostin hieman väärin ymmärtämään, kirjoitin lauantaina uuden vastauksen, jossa kerroin, että voisin tällä viikolla muuttaa. Vastausta ei edelleenkään kuulunut, ei sunnuntainakaan.
No tänään olin sitten saanut vastauksen. Se kuuluin näin: Genau das meinte ich.
Joku juuri joskus lähiaikoina puhui saksalaisten kykenemättömyydestä vastata useampaan kuin yhteen kysymykseen sähköpostissa. Nyt tulin sitten todistaneeksi sen. Olin siis kirjoittanut, toisessa sähköpostissani, että taisin ymmärtää vähän väärin tarkoititko sitä ja tätä. Ja sitten kerroin ne mulle sopivat muuttopäivät. Olin odottanut jotain kommenttia myös tähän asiaan. Lievästi sanottuna turhauttaa tän asian etenemisen hitaus nyt. Jos saan odottaa seuraavaa vastausta yhtä kauan, menee kyllä jo vähän hermo!
Also, pääasia kuitenkin on, että mulla on nyt uusi koti ja pääsen tän kuun aikana muuttamaan.
Lauantaina kävin vähän tutustumassa tulevaan asuinalueeseeni. Yritin ottaa havainnollistavia kuvia, mutta niistä välittyy lähinnä loppusyksyinen tunnelma.
Tämä ei ole mun talo, mutta löytyy ihan nurkan takaa.
Tämä kirkko on edessäni, kun tulen uuden taloni ovesta ja käännyn oikealle. Ei taida olla mikään ihmeellinen kirkko, kun edes GoogleMaps ei osaa kertoa mulle sen nimeä.
Hauptstrasse, melko lähellä kulkeva suurempi tie, joka johtaa Innsbrucker Platzille.
PS. Lonely Planetin välissä ollut kartta kertoi mulle, että parin korttelin päässä mun tulevasta kodista sijaitsee Former Home of David Bowie & Iggy Pop. Tuntuu melkein syylliseltä, etten oo vielä koskaan oppinut kuuntelemaan Bowieta.
Muutan siis Schönebergiin. Ehkä viikonloppuna.
En oo vielä voinut kovin tarkasti suunnitella muuttoa, koska vuokranantajan yhteydenpito on ollut vähintäänkin kuumottavan vähäistä. Perjantaina sain tietää, että Ella (tuleva vuokranantajani ja kämppikseni) haluaa just mun muuttavan kämppiksekseen. Vastasin sitten pikaisen kuumottelun (tää on siis juuri se samainen vähän tylsän oloinen tyttö, josta aiemmin kerroin), että kyllä, muutan sinne! Tulin siihen lopputulokseen, että en jaksa enää juosta yhdessäkään Beschictigungsterminissä, enkä kirjoittaa yhtäkään meiliä, johon en tule saamaan vastausta. Ja kuten Ville hyvin sanoiksi puki, rauhallisen tyypin kanssa on varmaan loppupeleissä helpompi asua kuin liian villin ja menevän.
Jäin odottamaan vastausta (tässä välissä mainittakoon, että mullahan ei Ellan puhelinnumeroa ole) ja luin siltä saamani meilin ehkä sata kertaa uudestaan, koska halusin olla varma, etten ole ymmärtänyt väärin. Koska vastausta ei heti kuulunut ja koska olin sitten kuitenkin onnistunut kahden virkkeen mittaisen sähköpostin hieman väärin ymmärtämään, kirjoitin lauantaina uuden vastauksen, jossa kerroin, että voisin tällä viikolla muuttaa. Vastausta ei edelleenkään kuulunut, ei sunnuntainakaan.
No tänään olin sitten saanut vastauksen. Se kuuluin näin: Genau das meinte ich.
Joku juuri joskus lähiaikoina puhui saksalaisten kykenemättömyydestä vastata useampaan kuin yhteen kysymykseen sähköpostissa. Nyt tulin sitten todistaneeksi sen. Olin siis kirjoittanut, toisessa sähköpostissani, että taisin ymmärtää vähän väärin tarkoititko sitä ja tätä. Ja sitten kerroin ne mulle sopivat muuttopäivät. Olin odottanut jotain kommenttia myös tähän asiaan. Lievästi sanottuna turhauttaa tän asian etenemisen hitaus nyt. Jos saan odottaa seuraavaa vastausta yhtä kauan, menee kyllä jo vähän hermo!
Also, pääasia kuitenkin on, että mulla on nyt uusi koti ja pääsen tän kuun aikana muuttamaan.
Lauantaina kävin vähän tutustumassa tulevaan asuinalueeseeni. Yritin ottaa havainnollistavia kuvia, mutta niistä välittyy lähinnä loppusyksyinen tunnelma.
Tämä ei ole mun talo, mutta löytyy ihan nurkan takaa.
Tämä kirkko on edessäni, kun tulen uuden taloni ovesta ja käännyn oikealle. Ei taida olla mikään ihmeellinen kirkko, kun edes GoogleMaps ei osaa kertoa mulle sen nimeä.
Hauptstrasse, melko lähellä kulkeva suurempi tie, joka johtaa Innsbrucker Platzille.
PS. Lonely Planetin välissä ollut kartta kertoi mulle, että parin korttelin päässä mun tulevasta kodista sijaitsee Former Home of David Bowie & Iggy Pop. Tuntuu melkein syylliseltä, etten oo vielä koskaan oppinut kuuntelemaan Bowieta.
9.11.2011
Ich bin krank, aber trotzdem jetzt fröhlich!
Syysflunssa tekee tuloaan ja tietysti pahimpaan mahdolliseen aikaan. Kun pitäisi tuota kämppää edelleen metsästää.
Tänään kävin katsomassa yhtä, joka oli kiva. Mutta tyttö, jonka kanssa siellä asuisin, vaikutti vähän tylsältä. Mutta kuitenkin tosi mukavalta.
Ja asunto on lännessä. Jostain syystä mulla on ennakkoluuloja länttä kohtaan, vaikka tosi monet paikalliset on sanoneet, että oikeastaan länsi on paljon coolimpi. Mutta ne ovat kaikki tainneet olla itse wessieitä. Lännessä on kuulemma paremmat klubit ja itä on vain turisteille. (Ja yksi vaihtarikaveri taas sanoi, että lännessä ei ole mitään.) Mutta ei sille voi mitään, että oon kotiutunut tänne Friedrichshainiin niin hyvin, että en millään raaskisi muuttaa muualle (tosin täältä on vaikea löytää kämppiä). Yhden kahvilan pitäjä ja yhden pitserian pitäjä moikkaa mua aina, kun kuljen ohi, enkä haluaisi jättää niitä!
Tänään oli hyvä asuntopäivä. Toivottavasti saan lisää vastauksia. Sunnuntaina menen katsomaan yhtä kämppää (jossa tosin voisin asua vain toukokuun loppuun) ja huomenna ehkä yhtä, mutta en ole saanut mitään varmistusta.
Eilen illalla (n. klo 23-01) oli Saralla täällä jotkut pippalot. Pitkästä aikaa olisin saanut itseni ennen puoltayötä nukkumaan, mutta hc-teknon kovat bassot estivät mun unen. Otti päähän, koska nenä vuosi, kurkku oli kipeä ja päätä särki.
Annoin sitten aamulla itselleni luvan skipata kirjallisuushistorian luennon (joka käsittelee yhtä keskiaikaista runoilijaa, sehr interessant!) ja raahauduin keskustaan vasta kahdeksi, koska silloin näin Liseä ja Siriä. Käytiin kahvilla ja oli kivaa!
Kotimatkalla ostin uudet kengät. Ja klementiinejä.
Keine Fotos heute!
Tänään kävin katsomassa yhtä, joka oli kiva. Mutta tyttö, jonka kanssa siellä asuisin, vaikutti vähän tylsältä. Mutta kuitenkin tosi mukavalta.
Ja asunto on lännessä. Jostain syystä mulla on ennakkoluuloja länttä kohtaan, vaikka tosi monet paikalliset on sanoneet, että oikeastaan länsi on paljon coolimpi. Mutta ne ovat kaikki tainneet olla itse wessieitä. Lännessä on kuulemma paremmat klubit ja itä on vain turisteille. (Ja yksi vaihtarikaveri taas sanoi, että lännessä ei ole mitään.) Mutta ei sille voi mitään, että oon kotiutunut tänne Friedrichshainiin niin hyvin, että en millään raaskisi muuttaa muualle (tosin täältä on vaikea löytää kämppiä). Yhden kahvilan pitäjä ja yhden pitserian pitäjä moikkaa mua aina, kun kuljen ohi, enkä haluaisi jättää niitä!
Tänään oli hyvä asuntopäivä. Toivottavasti saan lisää vastauksia. Sunnuntaina menen katsomaan yhtä kämppää (jossa tosin voisin asua vain toukokuun loppuun) ja huomenna ehkä yhtä, mutta en ole saanut mitään varmistusta.
Eilen illalla (n. klo 23-01) oli Saralla täällä jotkut pippalot. Pitkästä aikaa olisin saanut itseni ennen puoltayötä nukkumaan, mutta hc-teknon kovat bassot estivät mun unen. Otti päähän, koska nenä vuosi, kurkku oli kipeä ja päätä särki.
Annoin sitten aamulla itselleni luvan skipata kirjallisuushistorian luennon (joka käsittelee yhtä keskiaikaista runoilijaa, sehr interessant!) ja raahauduin keskustaan vasta kahdeksi, koska silloin näin Liseä ja Siriä. Käytiin kahvilla ja oli kivaa!
Kotimatkalla ostin uudet kengät. Ja klementiinejä.
Keine Fotos heute!
6.11.2011
der Tag der Flohmärkte
Koska joku pesee taas pyykkiä just silloin, kun olin itse ajatelut peseväni, kerron nyt tästä päivästä.
Keltainen auto keltaisen puun alla Bürknerstrassella.
Heräsin kahdeltatoista ja pääsin jo joskus vähän ennen kolmea liikkeelle. Olin ajatellut mennä Mauerparkiin, mutta huomasinkin, että tänään oli myös Newkoelln Flowmarkt (joka on vain kerran kuussa), joten muutin suunnitelmia. Oon sitä paitsi kuullut, että Mauerparkin kirppari on kallis. No yritän ehkä kumminkin mennä sinne ensi viikolla.
Söin omenapiirakkapalan ja katselin tällaista maisemaa.
Yritin etsiä lämmintä villapaitaa ja kenkiä. En löytänyt. Sen sijaan ostin mustan yksinkertaisen laukun, jossa ei ole kantohihnaa, Hennesin mustavalkoraidallisen trikoohameen, joka osoittautui liian isoksi ja sinisen hihattoman villapaidan, joka sopii täydellisesti yhteen mun harmaan kynsilakan kanssa.
Kotimatkalla kävin vielä Boxhagener Platzilla katsomassa, josko siellä olisi vielä kirppari pystyssä. Jokseenkin oli, mutta alkoi olla jo niin pimeää, ettei siellä nähnyt melkein mitään (koska täällä ei puistot oo todellakaan yhtään valaistuja). Suurin osa myyjistä keräili jo myymisiään pois, mutta ehdin silti nähdä, että siellä oli ollut vaikka mitä. Varsinkin sisustusjuttuja (ja kenkiä!). Pitää sinnekin ehkä yrittää ensi viikolla uudestaan.
Äsken kun selailin taas WG-gesuchtia uuden asunnon toivossa, ja vastasin sitten yhteen ilmoitukseen (tänään oli vähän huono päivä, kun ei ollut oikein mitään, mihin vastata), huomasin, että oon ainakin viimeiselle kolmelle kopioinut semmoisen sähköpostiviestin, jota olin vähän muokannut yhteen vastaukseen. Ei ihme, ettei ole tullut vastauksia.
Miksi muuten kaikilla on kissa tai koira? Rajoittaa aika lailla asunnon hakua.
Viikon lempparibiisi on ollut The Don Smash Them All.
Keltainen auto keltaisen puun alla Bürknerstrassella.
Heräsin kahdeltatoista ja pääsin jo joskus vähän ennen kolmea liikkeelle. Olin ajatellut mennä Mauerparkiin, mutta huomasinkin, että tänään oli myös Newkoelln Flowmarkt (joka on vain kerran kuussa), joten muutin suunnitelmia. Oon sitä paitsi kuullut, että Mauerparkin kirppari on kallis. No yritän ehkä kumminkin mennä sinne ensi viikolla.
Söin omenapiirakkapalan ja katselin tällaista maisemaa.
Yritin etsiä lämmintä villapaitaa ja kenkiä. En löytänyt. Sen sijaan ostin mustan yksinkertaisen laukun, jossa ei ole kantohihnaa, Hennesin mustavalkoraidallisen trikoohameen, joka osoittautui liian isoksi ja sinisen hihattoman villapaidan, joka sopii täydellisesti yhteen mun harmaan kynsilakan kanssa.
Kotimatkalla kävin vielä Boxhagener Platzilla katsomassa, josko siellä olisi vielä kirppari pystyssä. Jokseenkin oli, mutta alkoi olla jo niin pimeää, ettei siellä nähnyt melkein mitään (koska täällä ei puistot oo todellakaan yhtään valaistuja). Suurin osa myyjistä keräili jo myymisiään pois, mutta ehdin silti nähdä, että siellä oli ollut vaikka mitä. Varsinkin sisustusjuttuja (ja kenkiä!). Pitää sinnekin ehkä yrittää ensi viikolla uudestaan.
Äsken kun selailin taas WG-gesuchtia uuden asunnon toivossa, ja vastasin sitten yhteen ilmoitukseen (tänään oli vähän huono päivä, kun ei ollut oikein mitään, mihin vastata), huomasin, että oon ainakin viimeiselle kolmelle kopioinut semmoisen sähköpostiviestin, jota olin vähän muokannut yhteen vastaukseen. Ei ihme, ettei ole tullut vastauksia.
Miksi muuten kaikilla on kissa tai koira? Rajoittaa aika lailla asunnon hakua.
Viikon lempparibiisi on ollut The Don Smash Them All.
die Schlaflosigkeit
Veeran vinkit osa 1: Näin tutustut saksalaisiin kanssaopiskelijoihisi.
Ymmärrä luennoitsija väärin ja luule, että seuraavana vuorossa on pareittain keskustelua saksan foneemeista. Käänny vierustoverisi puoleen (luennoitsijan jatkaessa luennointiaan) ja sano hapuilevasti saksaksi "tää on mulle aika vaikee aihe, kun en puhu saksaa äidinkielenä". Hetkeä myöhemmin oivalla, että ymmärsit väärin, lähes nolostu, mutta aloita kuitenkin luennon loputtua mielenkiintoinen keskustelu kyseisen vierustoverin kanssa. Älä missään nimessä kysy tämän nimeä.
Kuten Facebookissa jo kerroin, onnistuin torstaina luomaan ensimmäisen kontaktin paikallisiin kanssaopiskelijoihin. Tai siis yhteen niistä. Aihetta olisi tosin ollut jo tiistaina.
Torstai-iltana lähdin Sirin kanssa Fritzclubille, koska siellä oli Professoren Nacht. Berliinin kolmen yliopiston proffia oli dj:nä (huutoäänestyksellä valittiin voittja) ja meno oli ihan käsittämätön. Ei kuultu Sirin kanssa kovinkaan paljon professoreiden seiteistä, koska siellä oli myös toinen puoli, jossa oli normi-dj, ja koska metsästettiin Sirin jonosta pokaamaa miestä. (Oltiin siis tutustuttu muutamiin paikallisiin opiskelijoihin jonossa, ja lopulta Siri onnistu iskemään yön aikana itselleen toisenkin deitin.)
Porukka oli ihan fiiliksissä ja mun on edes mahdotonta kuvailla tunnelmaa. Illan ehkä kuulluimpia lauseita oli Studierst du an HU, TU oder FU? Puheenaiheena oli useampaan otteeseen yliopistojen paremmuusjärjestys.
(Tähän kuvaan pitäisi oikeastaan liittää tuolla hetekllä soinut kappale, mutta en tiedä, mikä se oli. Mun läksiäisissä soi aika lailla saman genren musiikkia.)
Tulin kotiin aamulla noin klo 5.30. En mennyt perjantaina tutoriumiin. Illalla tapasin Laurin toisen kerran (ei oltu nähty kahteen viikkoon ja olin ollut varma, ettei se halua enää tavata mua) ja oli ihan huippukivaa. Yritettiin lukea Pahan pappia ja kääntää sitä saksaksi, mutta kieli oli niin tyyliteltyä, etä luovutettiin ekan kappaleen jälkeen ja keskityttiin jutustelemaan niitä näitä.
No se olikin sitten aika lailla kaikki, mitä tein perjantaina. Enkä tänäänkään oo tehnyt mitään. Tai kävin syömässä yhden cupcaken Berlin Cupcakessa. Oli syntisen hyvää.
Lemon Drop
Täällä on muuten viikossa muuttunut maisema huomattavasti. Lehdet on tulleet alas ja on ollut pilvisempää. Alkaa tuntua oikealta loppusyksyltä. Söin syksyn ekat klementiinitkin eilen. Kilo upposi ongelmitta.
Oon viimeiset reilut kolme tuntia lukenut muotiblogeja (koska piti keksiä vaihtoehtoista tekemistä romanttisille komedioille, jotka on lähinnä lamauttanu mua lisää) ja inspiroitunut mm. sisustamisesta. Ongelmana on vaan se, ettei ole oikein mitään sisustettavaa. Täällä mun huoneessa on kaikki Paulin tavarat ja muutenkin pitää kuukauden sisällä muuttaa pois. Kävin Frankfurter Torin Humanassa hypistelemässä pitsiverhoja toissaviikolla. Aion sisustaa mun tulevan huoneen ihan eri näköiseksi kuin mun asunto Helsingissä oli. Pitäisi vaan ehkä olla se huone ensin. Kovasti on haku päällä. Tällä viikolla kävin katsomassa kolmea.
Voisin myös huomenna yrittää olla vähän aktiivisempi kuin aikaisempina sunnuntaina ja saada itseni kirpputorille.
Oon potenut täällä huonoa omaatuntoa laiskuudesta ja lopulta oikeuttanut itseni siihen, koska tavallista elämäähän täälläkin kuitenkin eletään, vaikka ei Suomessa ollakaan. Mutta nyt tuntuu jo ihan yleisestikin otten siltä, että olisi ehkä aika ottaa itseä niskasta kiinni ja just tällä hetkellä on hirmu aktiivinen olo. Harmi, että kello on melkein puoli neljä yöllä. No aloitan huomenna!
Gute Nacht und guten Morgen liebe Leute!
Ymmärrä luennoitsija väärin ja luule, että seuraavana vuorossa on pareittain keskustelua saksan foneemeista. Käänny vierustoverisi puoleen (luennoitsijan jatkaessa luennointiaan) ja sano hapuilevasti saksaksi "tää on mulle aika vaikee aihe, kun en puhu saksaa äidinkielenä". Hetkeä myöhemmin oivalla, että ymmärsit väärin, lähes nolostu, mutta aloita kuitenkin luennon loputtua mielenkiintoinen keskustelu kyseisen vierustoverin kanssa. Älä missään nimessä kysy tämän nimeä.
Kuten Facebookissa jo kerroin, onnistuin torstaina luomaan ensimmäisen kontaktin paikallisiin kanssaopiskelijoihin. Tai siis yhteen niistä. Aihetta olisi tosin ollut jo tiistaina.
Torstai-iltana lähdin Sirin kanssa Fritzclubille, koska siellä oli Professoren Nacht. Berliinin kolmen yliopiston proffia oli dj:nä (huutoäänestyksellä valittiin voittja) ja meno oli ihan käsittämätön. Ei kuultu Sirin kanssa kovinkaan paljon professoreiden seiteistä, koska siellä oli myös toinen puoli, jossa oli normi-dj, ja koska metsästettiin Sirin jonosta pokaamaa miestä. (Oltiin siis tutustuttu muutamiin paikallisiin opiskelijoihin jonossa, ja lopulta Siri onnistu iskemään yön aikana itselleen toisenkin deitin.)
Porukka oli ihan fiiliksissä ja mun on edes mahdotonta kuvailla tunnelmaa. Illan ehkä kuulluimpia lauseita oli Studierst du an HU, TU oder FU? Puheenaiheena oli useampaan otteeseen yliopistojen paremmuusjärjestys.
(Tähän kuvaan pitäisi oikeastaan liittää tuolla hetekllä soinut kappale, mutta en tiedä, mikä se oli. Mun läksiäisissä soi aika lailla saman genren musiikkia.)
Tulin kotiin aamulla noin klo 5.30. En mennyt perjantaina tutoriumiin. Illalla tapasin Laurin toisen kerran (ei oltu nähty kahteen viikkoon ja olin ollut varma, ettei se halua enää tavata mua) ja oli ihan huippukivaa. Yritettiin lukea Pahan pappia ja kääntää sitä saksaksi, mutta kieli oli niin tyyliteltyä, etä luovutettiin ekan kappaleen jälkeen ja keskityttiin jutustelemaan niitä näitä.
No se olikin sitten aika lailla kaikki, mitä tein perjantaina. Enkä tänäänkään oo tehnyt mitään. Tai kävin syömässä yhden cupcaken Berlin Cupcakessa. Oli syntisen hyvää.
Lemon Drop
Täällä on muuten viikossa muuttunut maisema huomattavasti. Lehdet on tulleet alas ja on ollut pilvisempää. Alkaa tuntua oikealta loppusyksyltä. Söin syksyn ekat klementiinitkin eilen. Kilo upposi ongelmitta.
Oon viimeiset reilut kolme tuntia lukenut muotiblogeja (koska piti keksiä vaihtoehtoista tekemistä romanttisille komedioille, jotka on lähinnä lamauttanu mua lisää) ja inspiroitunut mm. sisustamisesta. Ongelmana on vaan se, ettei ole oikein mitään sisustettavaa. Täällä mun huoneessa on kaikki Paulin tavarat ja muutenkin pitää kuukauden sisällä muuttaa pois. Kävin Frankfurter Torin Humanassa hypistelemässä pitsiverhoja toissaviikolla. Aion sisustaa mun tulevan huoneen ihan eri näköiseksi kuin mun asunto Helsingissä oli. Pitäisi vaan ehkä olla se huone ensin. Kovasti on haku päällä. Tällä viikolla kävin katsomassa kolmea.
Voisin myös huomenna yrittää olla vähän aktiivisempi kuin aikaisempina sunnuntaina ja saada itseni kirpputorille.
Oon potenut täällä huonoa omaatuntoa laiskuudesta ja lopulta oikeuttanut itseni siihen, koska tavallista elämäähän täälläkin kuitenkin eletään, vaikka ei Suomessa ollakaan. Mutta nyt tuntuu jo ihan yleisestikin otten siltä, että olisi ehkä aika ottaa itseä niskasta kiinni ja just tällä hetkellä on hirmu aktiivinen olo. Harmi, että kello on melkein puoli neljä yöllä. No aloitan huomenna!
Gute Nacht und guten Morgen liebe Leute!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)