19.7.2012

Mit dem Fahrrad fahren.

Heräsin tänään ukkoseen. Eilen illalla ukkosti. Oli hauska taannoin lukea kavereiden Facebook-päivityksiä, kun kaikki kaipaili ukkosta ja täällä se kyläilee noin joka toinen päivä.

Mulla on nyt ollut loma viikon verran. Ennen lomaa olin kirjastossa joka päivä kolmen viikon ajan, enkä silti lukenut tarpeeksi, koska suurin osa ajasta meni kielen ymmärtämiseen. Tentti oli tavallaan aika kaamea kokemus. En ollut siis viime lukukautena tehnyt yhtään normaalia, saksalaisille opiskelijoille suunnattua, tenttiä vaan pelkkiä pilipali Erasmus-tenttejä, joiden eteen ei ihan kamalasti tarvinut nähdä vaivaa.
No nyt muutaman päivän sisällä saan kuulla, menikö läpi. Toivottavasti, koska en halua tulla tänne lokakuussa, jos syy on uusintatentti.

Nyt kun viimeinen kuukausi täällä pyörähtää käyntiin yhdeksän päivän päästä (mulla on kotiinpaluulippu 28.8.), niin pitäisi kai ottaa tästä kaupungista irti kaikki, mitä vielä on kokematta. Selailin sellaista nettisivua, jolle on koottu sata asiaa, jotka pitäisi Berliinissä kokea. Huomasin kokeneeni niistä sadasta asiasta melkein kaikki, joista olen ylipäänsä kiinnostunut. Loput, ne joita en ole vielä nähnyt/tehnyt, on lähinnä museoita tai muita asioita, jotka kokeakseen pitää maksaa rahaa, enkä ole varma, onko ne lopulta juttuja, joihin haluan laittaa loput rahani täällä. Mieluummin menen kuuntelemaan livejazzia tai tanssin klubilla aamuun asti, juon bisseä kavereiden kanssa puistossa tai kävelen (tai pyöräilen) niihin paikkoihin, joissa en ole vielä käynyt. Huomenna menen ehkä ottamaan valokuvia DDR-lähiöön.
Ja elokuun puolivälissä piipahdan Varsovassa.

Natalie on ollut nyt kaksi viikkoa Italiassa (ja on siellä vielä viikon), ja mulla on ollut sen pyörä lainassa.

Tuo keltavihreä.


Näkymä mun ikkunasta.


Toissapäivänä käytiin Lisen ja Thomasin kanssa Potsdamissa ja jäätiin kaatosateen alle. Olin ainoa, jolla oli sateenvarjo, joten pidettiin sadetta puun alla Sanssoucin puistossa. Pyöräiltiin ja sateen jälkeen oli kaunista. Ylitettiin Glienicker Brücke ja oltiin hetki taas Berliinin puolella. Sitten ajettiin S-Bahnilla takaisin kotiin.



Vain Sanssoucin puistossa käveltiin, joten muualta ei oikeastaan ole kuvia.












Mäkin olisin halunnut melomaan. (Nämä kuvat on Griebnitzseen rannalta.)




Tänään on viimeinen piirustuskurssikerta.

26.6.2012

Leggings für alle!

Lauantaina menetin Gay Pride -neitsyyteni. Christopher Street Day saattoi olla vähän massiivisempi kuin Helsinki pride, jota en kylläkään ole koskaan vielä päässyt todistamaan.
Tässä epämääräinen kooste onnistuneita ja epäonnistuneita kuvia ihan satunnaisessa järjestyksessä.



























































Ei kuitenkaan jääty Brandenburger Torille ihmettelemään juhlallisuuksia, vaan mentiin Oranienstrasselle, koska siellä oli Transgenialer CSD, joka on mainokseton queer ja solidaarisuus -versio varsinaisesta Pridesta.





Ja loppuillasta sain kasvoilleni kauniin vahvan iltameikin.

25.6.2012

Midsommar

Torstaina pistäydyin hipsterilandiassa eli Nordic by Naturen järkkäämissä pohjoismaisissa Midsommar-pippaloissa Flamingossa parin suomalaisen, marokkolaisen ja kreikkalaisen kanssa. Ohjelmassa oli ruotsalaisia juhannusperinteitä ja indie speed dating, johon ei valitettavasti osallistuttu, joten en osaa kertoa sen enempää.






Janni oli menossa mukana.


Ensin soitti Azure Blue.


Ja toisena Husky Rescue (mutta me keskityttiin enemmän oluen juontiin).





Hipsterilandiasta siirryttiin Fete de la Musiquen pyörteisiin.
Ensin Warschauer Strasselle, jossa reggae- ja balkantyylistä musiikkia soittava bändi soitti Humppaa taikka kuole. Ja yleisöstä päätellen oltiin hevikeikalla.



Ja sitten Schlesisches Torille, Tante Emman edessä oleviin bailuihin.





Ja lopulta vielä Oranienstrasselle ja ehkä joskus viiden maissa kotiin.
Sää oli hyvin perinteisen juhannusmainen.

16.6.2012

Das ist doch kein Wetter zum Spazieren gehen.


Kerrankin kun viikonloppuna pääsen aamupäivällä jo ylös ja ulos, niin tottakai silloin sataa kaatamalla vettä.

7.6.2012

Some nice jazz

Olen huomannut, että jazz auttaa krapulaan.


Viikonlopuksi suuntaan Itämeren rannikolle leirintäalueelle saksalaisten germanistiopiskelijoiden kanssa. En tunne heistä ketään. Jos he ovat tylsiä, aion istua rannalla, tarkkailla horisonttia ja nauttia etäisyydestä.

Suomeenpaluupäivämäärä alkaa hiljalleen muotoutua mielessä. Ostan ehkä paluulipun pian, koska nyt ne ovat halpoja. Eikä Suomeen palaaminen tunnu enää pahalta. Mutta kolme kuukautta on onneksi pitkä aika ja siinä ehtii kokea, nähdä ja tehdä vaikka ja mitä!