25.6.2012

Midsommar

Torstaina pistäydyin hipsterilandiassa eli Nordic by Naturen järkkäämissä pohjoismaisissa Midsommar-pippaloissa Flamingossa parin suomalaisen, marokkolaisen ja kreikkalaisen kanssa. Ohjelmassa oli ruotsalaisia juhannusperinteitä ja indie speed dating, johon ei valitettavasti osallistuttu, joten en osaa kertoa sen enempää.






Janni oli menossa mukana.


Ensin soitti Azure Blue.


Ja toisena Husky Rescue (mutta me keskityttiin enemmän oluen juontiin).





Hipsterilandiasta siirryttiin Fete de la Musiquen pyörteisiin.
Ensin Warschauer Strasselle, jossa reggae- ja balkantyylistä musiikkia soittava bändi soitti Humppaa taikka kuole. Ja yleisöstä päätellen oltiin hevikeikalla.



Ja sitten Schlesisches Torille, Tante Emman edessä oleviin bailuihin.





Ja lopulta vielä Oranienstrasselle ja ehkä joskus viiden maissa kotiin.
Sää oli hyvin perinteisen juhannusmainen.

16.6.2012

Das ist doch kein Wetter zum Spazieren gehen.


Kerrankin kun viikonloppuna pääsen aamupäivällä jo ylös ja ulos, niin tottakai silloin sataa kaatamalla vettä.

7.6.2012

Some nice jazz

Olen huomannut, että jazz auttaa krapulaan.


Viikonlopuksi suuntaan Itämeren rannikolle leirintäalueelle saksalaisten germanistiopiskelijoiden kanssa. En tunne heistä ketään. Jos he ovat tylsiä, aion istua rannalla, tarkkailla horisonttia ja nauttia etäisyydestä.

Suomeenpaluupäivämäärä alkaa hiljalleen muotoutua mielessä. Ostan ehkä paluulipun pian, koska nyt ne ovat halpoja. Eikä Suomeen palaaminen tunnu enää pahalta. Mutta kolme kuukautta on onneksi pitkä aika ja siinä ehtii kokea, nähdä ja tehdä vaikka ja mitä!

29.5.2012

Ajantajuja.

Tänään kohtasin todellisuuden voimakkaammin kuin aikoihin. Ja se ei ollut kiva juttu.
Melkein kuukausi on mennyt epämääräisesti edestakaisin sinnetänne velloen ja fiilistellen. On ollut kylmää ja kuumaa, aurinkoa ja sadetta, iloa ja surua tai vähintään epävarmuutta, uskoa ja pettymystä, jatkuvaa maailmasta ja itsestä oppimista. Ja silti lopputuloksena on vain ihan älytön pelko.

Selasin tänään kotiinpaluulentojen hintoja ja mieleen virtasi ajatuksia hyvästien jättämisestä. Ja heti alkoi pelottaa vähän enemmän. Ajatus Suomeen palaamisesta sekä kutkuttaa että kuvottaa. Mutta siihen on vielä kolme kuukautta. Miksi edes aloitin paluulentojen ajattelun jo nyt? Miksi en vain voisi olla ajattelematta koko asiaa? Koska elämä jatkuu sen jälkeenkin, enkä ole vieläkään oppinut olemaan suunnittelematta tai vähintään visioimatta liian pitkälle tulevaisuuteen. Ja silti en tiedä mihin suuntaan aion jatkaa.

Järjestin tänään jäljellä olevat puolitoista opiskelukuukautta. Kirjoitin siis kalenteriin hommien hoitamisaikataulun. Yritän olla suunnittelematta opiskelun jälkeistä aikaa vielä. Yritän olla ajattelematta liikaa.

Miksi aina, kun oppii paljon uusia asioita, nousee esiin uusia, vaikeampia kysymyksiä?

3.5.2012

Erste Mai

Tiistaina oli vappu eli Erste Mai ja Myfest Oranienstrassella. Lämpöasteita paljon ja nyt on rusketusrajat.

Siri ja Lise ja muutkin ihmiset oli kauniita ja hymyileväisiä.


Hetken satoi suuria pisaroita ja sitten oli märät kadut.

Oli Open Air meininkejä, mutta tungoksessa oli hankala tanssia.

Roskia oli kaikkien tasojen päällä paljon.

Koska Oranienstrasse oli liian täynnä ihmisiä mentiin Natalien kanssa Tempelhofiin toisten Open Air meininkien toivossa, mutta lopulta maattiin nurmikolla ja katseltiin pilviä.  

Valo oli ihmeellinen.

Ja lopulta aurinko laski.

29.4.2012

die sommerliche Wochenende in den Parks

Kesä on tullut ja ikkunan alla kukkii syreenejä. Avoimesta ikkunasta kuuluu lintujen laulua ja puheensorinaa. Eilen meni helleraja reippaasti rikki.


Perjantai-iltana matkustettiin Sariannan, Khadijan ja Miikan kanssa B-zonelle metsäbileiden toivossa, mutta vastaantulevat hipsteripojat osas kertoa, että sähkö oli loppunut ja bileet ohi. Raahauduttiin kuitenkin Teufelsbergin huipulle, eikä ollut mikään hukkareissu! Oli lämmintä ja pimeää ja istuttiin ja laulettiin ja katseltiin Berliinin skylinea.

Oon viettänyt viikonlopun lähinnä ulkona istuen. Eilen ja tänään luin kirjaa Rudolph-Wilde-Parkissa, joka on mun lähipuisto. Oli vaikeaa keskittyä lukemiseen, kun ihmisten tarkkailu oli niin kivaa.



Eilen pistäydyin illalla Sariannan ja Miikan kanssa Görlitzer Parkissa fiilistelemässä grillien jälkeensä jättämää savuisuutta ja satunnaisia kuopan pohjalle muodostuneita reivejä. Olin pitkästä aikaa ihan hervoton. Lopulta päädyin vielä Natalien kanssa Admiralbrückelle (Berliinin vanhin silta ja suosittu hengailupaikka kesäiltaisin, tosin poliisit häätää ihmiset pois kymmenen jälkeen) juomaan olutta ja syömään hedelmäsalaattia. Oli ihan täydellinen lämpötila. Mekossa ja sukkahousuissa oli mukavaa.

Kaiken tän raukean lorvailun lomassa mulle on iskemässä pienoinen kieliahdistus. Tällä hetkellä puhun paljon englantia monien ihmisten kanssa ja melko paljon suomea, koska jostain syystä oon tutustunut vähän liikaa suomalaisiin. Huomaan vältteleväni tilanteita, joissa pitää kommunikoida saksaksi. Vertaan itseäni niihin, jotka opiskelee saksaa yliopistolla, mutta enhän mä mitenkään voi olla niiden tasolla, kun en oo missään vaiheessa ala-asteen jälkeen panostanut saksan opiskeluun erityisen paljon. Ja samalla unohdan huomata, kuinka paljon mun kielitaito on parantunut. Ja toisaalta ei pitäis tuntea syyllisyyttä englannin puhumisesta, koska onhan englannin parantumisesta myös paljon hyötyä. Täällä vaan jollain vaihtareilla on tapana osoitella syyttävällä sormella niitä, jotka puhuu keskenään englantia. Puolustukseksi voin onneksi sanoa, että osa mun kavereista ei edes puhu saksaa.