On tää tietty vähän erityyppinen kuin Helsingin yliopiston päärakennuksen kolmannen kerroksen kirjasto. (Kuvan kähvelsin internetin ihmeellisestä maailmasta.)
Sain jokseenkin opiskeltua, mutta turhauduin kielitieteen kotitehtäviin, joiden tehtävänantoja en ymmärtänyt.
Pitää muotoilla joku sopivan vähän nöyrä sähköposti proffalle ja kertoa, etten kykene tekemään tehtäviä yhtä hyvin kuin paikalliset, koska multa puuttuu natiivien saksan kielen kompetenssi. Ehkä saisin vähän helpotusta. (Viime viikolla avasin muuten ensimmäisen kerran suuni kielitieteen luennolla, kun proffa oli kiinnostunut suomen kielen vokaaliharmoniasta. Sopersin jotain aika alkeellista, minkä jälkeen vieressä istuvat tytöt supattivat toisilleen so süss.)
Tää ilta on koostunut sitten lähinnä suomiräpistä. (Oon oikeesti kuunnellu muutaki ku vaan Puhuvaa Konetta.)
Ja aivan tavallisesta syksyisestä melankoliasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti