Tentit alkaa ensi viikolla, eikä mulla ole kuin yksi varsinainen tentti (sekin suullinen) ja sen lisäksi jotain palautettavia harjoitustehtäviä (jotka koen paljon tenttiä mukavammaksi vaihtoehdoksi) ja kielikurssin koe. Ja ainiin yksi online-koe, joka pitää palauttaa viimeistään lauataina ja jota varten pitää opetella käyttämään yhtä tietokoneohjelmaa (mitä yritän parhaillaan tehdä, mutta oon aivan liian väsynyt).
Tuntuu kyllä vähän, että naurettavan helpolla irtoaa 25 opintopistettä.
Kyllä, en ole edelleenkään päässyt väsymyksestä eroon, mutta kolmen viikon päästä Suomessa on sitten kaksi viikkoa aikaa vain nukkua.
Oon tavannut ihan älyttömän määrän mielenkiintoisia ihmisiä viime aikoina, mutta en tiedä kehen haluaisin tutustua syvemmin. Oon hengaillut viimeiset kolme viikkoa tosi mukavassa vaihtariporukassa, mutta jotenkin musta kuitenkin tuntuu, ettei niistä ihmisistä tule pinnallista kaveruutta syvempiä tuttavuuksia. Joten nyt etsiskelen spesiaaleja ihmisiä.
Oon alkanut vähän myös vältellä kirjastossa istumista, koska a) se on näin lukukauden lopussa jatkuvasti niin täynnä, että paikan löytämiseen menee melkein puoli tuntia ja b) en vaan jaksa istua siellä enää. Nyt esimerkiksi istun kivassa pikkukahvilassa, jonka nimi on Golzo, muutaman korttelin päässä kotoa. (Tuossa vieressä on kahvila, jossa on töissä yksi tyttö, jonka kanssa juttelin metrossa, kun olin tulossa kotiin Stattbadista. Haluaisin tutustua siihen tyttöön, mutta en ole vielä kertaakaan nähnyt sitä tuolla, kun olen kulkenut ohi.)
Viime viikonloppuna koin ehkä tähänastisen elämäni parhaat klubitushetket. Olin luvannut lähteä yhden ruotsalaisen epävaihtarituttavuustytön kanssa klubille. Raahauduin puolen yön aikoihin sen luokse Friedrichshainiin juomaan olutta. Juteltiin niitä näitä(mm. maailmankaikkeudesta, ulottuvuuksista, ihmisten itsekeskeisyydestä, naiviudesta, ahdistuneisuudesta ja ihmissuhteista) ja pohdittiin, minne minne mentäisiin. Johannan (eli sen tytön) monet kaverit oli menossa Berghainiin seitsemän aikoihin aamulla ja tultiin lopputulokseen, että seitsemän on liian myöhään ja että Berghainiin maksaa liikaa sisään. No, loppujenlopuksi päädyttiin lähtemään Johannalta puoli kuudelta ja mentiin Katerholzigiin, jonne maksoi jopa kaksi euroa vähemmän sisään, kuin Berghainiin.
Kun palasin kotiin kymmentä vaille 11 aamupäivällä, näytin tältä:
PS. Lauantaina satoi ensimmäinen jokseenkin pysyvä lumi. Oli nättiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti