1. Mitä tehdä, kun mulla on kolme (lue kaksi ja puoli) levyä Fazerin Sinistä ja en tunnetusti osaa säännöstellä suklaansyöntiäni alkuunkaan?
2. pitäisikö mun lukea äitin tuoma Johanna Sinisalon Enkelten verta samantien ja yhdeltä istumalta vai antaa sen vähän aikaa odottaa tuossa pöydän nurkalla kutkuttavana ja lukea odotellessa Odysseiaa?
3. Olisikohan paikallaan pyytää isiä tuomaan Otto Mannisen käännös tästä Odysseiasta, kun äiti toi Pentti Saarikosken käännöksen, joka on melko vapain käsin tehty. (Vaikuttaa kyllä tosi hyvältä käännökseltä, mutta esimerkiksi rakenne poikkeaa alkuperäisestä aika rankasti.) Kurssin aihe on käännökset, joten toisaalta on varmaan ihan avartavaakin lukea kaksi ihan erityyppistä käännöstä (pakko kyllä myöntää, että nyt oon aika pahasti tippunut kärryiltä sen saksankielisen kanssa).
Äiti ja muut rouvat on nyt hyvästelty. Aika yksipuolisen kuvan ne Berliinistä sai, mutta se jääköön jonkun muun murheeksi.
Äiti eksymässä Holocaus Denkmaliin.
Näköala Fernsehturmista auringonlaskun jälkeen.
Charlottenburgissa tänään oli vihreää ja linnut lauloi.
PS. Mun iPhoto näköjään päätti, etten tarvitse mitään ottamistani pystykuvista. Scheisse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti