2.6.2012
29.5.2012
Ajantajuja.
Tänään kohtasin todellisuuden voimakkaammin kuin aikoihin. Ja se ei ollut kiva juttu.
Melkein kuukausi on mennyt epämääräisesti edestakaisin sinnetänne velloen ja fiilistellen. On ollut kylmää ja kuumaa, aurinkoa ja sadetta, iloa ja surua tai vähintään epävarmuutta, uskoa ja pettymystä, jatkuvaa maailmasta ja itsestä oppimista. Ja silti lopputuloksena on vain ihan älytön pelko.
Selasin tänään kotiinpaluulentojen hintoja ja mieleen virtasi ajatuksia hyvästien jättämisestä. Ja heti alkoi pelottaa vähän enemmän. Ajatus Suomeen palaamisesta sekä kutkuttaa että kuvottaa. Mutta siihen on vielä kolme kuukautta. Miksi edes aloitin paluulentojen ajattelun jo nyt? Miksi en vain voisi olla ajattelematta koko asiaa? Koska elämä jatkuu sen jälkeenkin, enkä ole vieläkään oppinut olemaan suunnittelematta tai vähintään visioimatta liian pitkälle tulevaisuuteen. Ja silti en tiedä mihin suuntaan aion jatkaa.
Järjestin tänään jäljellä olevat puolitoista opiskelukuukautta. Kirjoitin siis kalenteriin hommien hoitamisaikataulun. Yritän olla suunnittelematta opiskelun jälkeistä aikaa vielä. Yritän olla ajattelematta liikaa.
Miksi aina, kun oppii paljon uusia asioita, nousee esiin uusia, vaikeampia kysymyksiä?
Melkein kuukausi on mennyt epämääräisesti edestakaisin sinnetänne velloen ja fiilistellen. On ollut kylmää ja kuumaa, aurinkoa ja sadetta, iloa ja surua tai vähintään epävarmuutta, uskoa ja pettymystä, jatkuvaa maailmasta ja itsestä oppimista. Ja silti lopputuloksena on vain ihan älytön pelko.
Selasin tänään kotiinpaluulentojen hintoja ja mieleen virtasi ajatuksia hyvästien jättämisestä. Ja heti alkoi pelottaa vähän enemmän. Ajatus Suomeen palaamisesta sekä kutkuttaa että kuvottaa. Mutta siihen on vielä kolme kuukautta. Miksi edes aloitin paluulentojen ajattelun jo nyt? Miksi en vain voisi olla ajattelematta koko asiaa? Koska elämä jatkuu sen jälkeenkin, enkä ole vieläkään oppinut olemaan suunnittelematta tai vähintään visioimatta liian pitkälle tulevaisuuteen. Ja silti en tiedä mihin suuntaan aion jatkaa.
Järjestin tänään jäljellä olevat puolitoista opiskelukuukautta. Kirjoitin siis kalenteriin hommien hoitamisaikataulun. Yritän olla suunnittelematta opiskelun jälkeistä aikaa vielä. Yritän olla ajattelematta liikaa.
Miksi aina, kun oppii paljon uusia asioita, nousee esiin uusia, vaikeampia kysymyksiä?
3.5.2012
Erste Mai
Tiistaina oli vappu eli Erste Mai ja Myfest Oranienstrassella. Lämpöasteita paljon ja nyt on rusketusrajat.
Siri ja Lise ja muutkin ihmiset oli kauniita ja hymyileväisiä.
Hetken satoi suuria pisaroita ja sitten oli märät kadut.
Oli Open Air meininkejä, mutta tungoksessa oli hankala tanssia.
Roskia oli kaikkien tasojen päällä paljon.
Koska Oranienstrasse oli liian täynnä ihmisiä mentiin Natalien kanssa Tempelhofiin toisten Open Air meininkien toivossa, mutta lopulta maattiin nurmikolla ja katseltiin pilviä.
Valo oli ihmeellinen.
Ja lopulta aurinko laski.
Siri ja Lise ja muutkin ihmiset oli kauniita ja hymyileväisiä.
Hetken satoi suuria pisaroita ja sitten oli märät kadut.
Oli Open Air meininkejä, mutta tungoksessa oli hankala tanssia.
Roskia oli kaikkien tasojen päällä paljon.
Koska Oranienstrasse oli liian täynnä ihmisiä mentiin Natalien kanssa Tempelhofiin toisten Open Air meininkien toivossa, mutta lopulta maattiin nurmikolla ja katseltiin pilviä.
Valo oli ihmeellinen.
Ja lopulta aurinko laski.
29.4.2012
die sommerliche Wochenende in den Parks
Kesä on tullut ja ikkunan alla kukkii syreenejä. Avoimesta ikkunasta kuuluu lintujen laulua ja puheensorinaa. Eilen meni helleraja reippaasti rikki.
Perjantai-iltana matkustettiin Sariannan, Khadijan ja Miikan kanssa B-zonelle metsäbileiden toivossa, mutta vastaantulevat hipsteripojat osas kertoa, että sähkö oli loppunut ja bileet ohi. Raahauduttiin kuitenkin Teufelsbergin huipulle, eikä ollut mikään hukkareissu! Oli lämmintä ja pimeää ja istuttiin ja laulettiin ja katseltiin Berliinin skylinea.
Oon viettänyt viikonlopun lähinnä ulkona istuen. Eilen ja tänään luin kirjaa Rudolph-Wilde-Parkissa, joka on mun lähipuisto. Oli vaikeaa keskittyä lukemiseen, kun ihmisten tarkkailu oli niin kivaa.
Eilen pistäydyin illalla Sariannan ja Miikan kanssa Görlitzer Parkissa fiilistelemässä grillien jälkeensä jättämää savuisuutta ja satunnaisia kuopan pohjalle muodostuneita reivejä. Olin pitkästä aikaa ihan hervoton. Lopulta päädyin vielä Natalien kanssa Admiralbrückelle (Berliinin vanhin silta ja suosittu hengailupaikka kesäiltaisin, tosin poliisit häätää ihmiset pois kymmenen jälkeen) juomaan olutta ja syömään hedelmäsalaattia. Oli ihan täydellinen lämpötila. Mekossa ja sukkahousuissa oli mukavaa.
Kaiken tän raukean lorvailun lomassa mulle on iskemässä pienoinen kieliahdistus. Tällä hetkellä puhun paljon englantia monien ihmisten kanssa ja melko paljon suomea, koska jostain syystä oon tutustunut vähän liikaa suomalaisiin. Huomaan vältteleväni tilanteita, joissa pitää kommunikoida saksaksi. Vertaan itseäni niihin, jotka opiskelee saksaa yliopistolla, mutta enhän mä mitenkään voi olla niiden tasolla, kun en oo missään vaiheessa ala-asteen jälkeen panostanut saksan opiskeluun erityisen paljon. Ja samalla unohdan huomata, kuinka paljon mun kielitaito on parantunut. Ja toisaalta ei pitäis tuntea syyllisyyttä englannin puhumisesta, koska onhan englannin parantumisesta myös paljon hyötyä. Täällä vaan jollain vaihtareilla on tapana osoitella syyttävällä sormella niitä, jotka puhuu keskenään englantia. Puolustukseksi voin onneksi sanoa, että osa mun kavereista ei edes puhu saksaa.
Perjantai-iltana matkustettiin Sariannan, Khadijan ja Miikan kanssa B-zonelle metsäbileiden toivossa, mutta vastaantulevat hipsteripojat osas kertoa, että sähkö oli loppunut ja bileet ohi. Raahauduttiin kuitenkin Teufelsbergin huipulle, eikä ollut mikään hukkareissu! Oli lämmintä ja pimeää ja istuttiin ja laulettiin ja katseltiin Berliinin skylinea.
Oon viettänyt viikonlopun lähinnä ulkona istuen. Eilen ja tänään luin kirjaa Rudolph-Wilde-Parkissa, joka on mun lähipuisto. Oli vaikeaa keskittyä lukemiseen, kun ihmisten tarkkailu oli niin kivaa.
Eilen pistäydyin illalla Sariannan ja Miikan kanssa Görlitzer Parkissa fiilistelemässä grillien jälkeensä jättämää savuisuutta ja satunnaisia kuopan pohjalle muodostuneita reivejä. Olin pitkästä aikaa ihan hervoton. Lopulta päädyin vielä Natalien kanssa Admiralbrückelle (Berliinin vanhin silta ja suosittu hengailupaikka kesäiltaisin, tosin poliisit häätää ihmiset pois kymmenen jälkeen) juomaan olutta ja syömään hedelmäsalaattia. Oli ihan täydellinen lämpötila. Mekossa ja sukkahousuissa oli mukavaa.
Kaiken tän raukean lorvailun lomassa mulle on iskemässä pienoinen kieliahdistus. Tällä hetkellä puhun paljon englantia monien ihmisten kanssa ja melko paljon suomea, koska jostain syystä oon tutustunut vähän liikaa suomalaisiin. Huomaan vältteleväni tilanteita, joissa pitää kommunikoida saksaksi. Vertaan itseäni niihin, jotka opiskelee saksaa yliopistolla, mutta enhän mä mitenkään voi olla niiden tasolla, kun en oo missään vaiheessa ala-asteen jälkeen panostanut saksan opiskeluun erityisen paljon. Ja samalla unohdan huomata, kuinka paljon mun kielitaito on parantunut. Ja toisaalta ei pitäis tuntea syyllisyyttä englannin puhumisesta, koska onhan englannin parantumisesta myös paljon hyötyä. Täällä vaan jollain vaihtareilla on tapana osoitella syyttävällä sormella niitä, jotka puhuu keskenään englantia. Puolustukseksi voin onneksi sanoa, että osa mun kavereista ei edes puhu saksaa.
25.4.2012
Welch ein Wort, mein Kind, entfloh dem Zaun deiner Zähne?!
Laskin tänään Kirjallisuus käännöksenä (vai olisko parempi suomennos käännös kirjallisuutena?) -seminaarissa poikien ja tyttöjen määrän. Poikia oli 11 ja tyttöjä 8.
Pojista viisi oli äänessä. Tytöistä yksi.
Ei muuta raportoitavaa.
Bis bald!
Pojista viisi oli äänessä. Tytöistä yksi.
Ei muuta raportoitavaa.
Bis bald!
22.4.2012
Literatur als Übersetzung: Homers 'Odyssee', antik und frühneuzeitlich
Oon täällä nyt hyvin suurten kysymysten äärellä:
1. Mitä tehdä, kun mulla on kolme (lue kaksi ja puoli) levyä Fazerin Sinistä ja en tunnetusti osaa säännöstellä suklaansyöntiäni alkuunkaan?
2. pitäisikö mun lukea äitin tuoma Johanna Sinisalon Enkelten verta samantien ja yhdeltä istumalta vai antaa sen vähän aikaa odottaa tuossa pöydän nurkalla kutkuttavana ja lukea odotellessa Odysseiaa?
3. Olisikohan paikallaan pyytää isiä tuomaan Otto Mannisen käännös tästä Odysseiasta, kun äiti toi Pentti Saarikosken käännöksen, joka on melko vapain käsin tehty. (Vaikuttaa kyllä tosi hyvältä käännökseltä, mutta esimerkiksi rakenne poikkeaa alkuperäisestä aika rankasti.) Kurssin aihe on käännökset, joten toisaalta on varmaan ihan avartavaakin lukea kaksi ihan erityyppistä käännöstä (pakko kyllä myöntää, että nyt oon aika pahasti tippunut kärryiltä sen saksankielisen kanssa).
Äiti ja muut rouvat on nyt hyvästelty. Aika yksipuolisen kuvan ne Berliinistä sai, mutta se jääköön jonkun muun murheeksi.
Äiti eksymässä Holocaus Denkmaliin.
Näköala Fernsehturmista auringonlaskun jälkeen.
Charlottenburgissa tänään oli vihreää ja linnut lauloi.
PS. Mun iPhoto näköjään päätti, etten tarvitse mitään ottamistani pystykuvista. Scheisse.
1. Mitä tehdä, kun mulla on kolme (lue kaksi ja puoli) levyä Fazerin Sinistä ja en tunnetusti osaa säännöstellä suklaansyöntiäni alkuunkaan?
2. pitäisikö mun lukea äitin tuoma Johanna Sinisalon Enkelten verta samantien ja yhdeltä istumalta vai antaa sen vähän aikaa odottaa tuossa pöydän nurkalla kutkuttavana ja lukea odotellessa Odysseiaa?
3. Olisikohan paikallaan pyytää isiä tuomaan Otto Mannisen käännös tästä Odysseiasta, kun äiti toi Pentti Saarikosken käännöksen, joka on melko vapain käsin tehty. (Vaikuttaa kyllä tosi hyvältä käännökseltä, mutta esimerkiksi rakenne poikkeaa alkuperäisestä aika rankasti.) Kurssin aihe on käännökset, joten toisaalta on varmaan ihan avartavaakin lukea kaksi ihan erityyppistä käännöstä (pakko kyllä myöntää, että nyt oon aika pahasti tippunut kärryiltä sen saksankielisen kanssa).
Äiti ja muut rouvat on nyt hyvästelty. Aika yksipuolisen kuvan ne Berliinistä sai, mutta se jääköön jonkun muun murheeksi.
Äiti eksymässä Holocaus Denkmaliin.
Näköala Fernsehturmista auringonlaskun jälkeen.
Charlottenburgissa tänään oli vihreää ja linnut lauloi.
PS. Mun iPhoto näköjään päätti, etten tarvitse mitään ottamistani pystykuvista. Scheisse.
16.4.2012
Let's go drink a beer or something.
Täällä alkaa olla tosi vihreää, mutta mulla ei ole kuvamateriaalia todisteeksi.
Hyppäsin tänään vahingossa väärään S-Bahniin ja ajoin Südkreuziin (josta on onneksi ihan kohtuullinen kävelymatka kotiin), koska olin niin keskittynyt lukemaan Odysseiaa. Oon nyt lukenut ensimmäisen runon englanniksi ja saksaksi. Ja kaikkien suureksi yllätykseski saksankielisessä pysyn kärryillä katsomatta joka toista sanaa sanakirjasta toisin kuin englanninkielisen kanssa. Onneksi äiti tuo viikonloppuna suomenkielisen painoksen, niin saan ehkä jonkinlaisen kokonaiskuvan tapahtumien kulusta.
Tänään todistin, että mun kodin välittömässä läheisyydessä on ainakin kaksi ihan kelvollista baaria. Rote Beete käytiin testaamassa Lisen kanssa jo helmikuussa ja tänään käytiin Elinan kanssa Café M:ssä.
Hyppäsin tänään vahingossa väärään S-Bahniin ja ajoin Südkreuziin (josta on onneksi ihan kohtuullinen kävelymatka kotiin), koska olin niin keskittynyt lukemaan Odysseiaa. Oon nyt lukenut ensimmäisen runon englanniksi ja saksaksi. Ja kaikkien suureksi yllätykseski saksankielisessä pysyn kärryillä katsomatta joka toista sanaa sanakirjasta toisin kuin englanninkielisen kanssa. Onneksi äiti tuo viikonloppuna suomenkielisen painoksen, niin saan ehkä jonkinlaisen kokonaiskuvan tapahtumien kulusta.
Tänään todistin, että mun kodin välittömässä läheisyydessä on ainakin kaksi ihan kelvollista baaria. Rote Beete käytiin testaamassa Lisen kanssa jo helmikuussa ja tänään käytiin Elinan kanssa Café M:ssä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
