16.2.2012

Ich bin Morgens immer müde.


Aber abends werde ich wach.

PS. Tämä kappale soi radiossa tänään varttia vaille kahdeksan, kun olin nukkunut pommiin ja tiesin myöhästyväni lukukauden viimeiseltä luennolta.

14.2.2012

Ein grosser Kaffee, bitte!

Oon koko päivän kärsinyt ihan hirveistä kahvitärinöistä ja levottomuudesta. Kahvin juonti on kyllä lähtenyt ihan käsistä, koska täällä kahvi on kahviloissa parempaa ja halvempaa kuin Suomessa. Ja koska teetarjonta on liian niukkaa (ja tee on usein kahvia kalliimpaa). Ja voisi tätä kirottua väsymystäkin tietysti vähän syyttää.

Kevään tavoite: vähennän kahvinjuonnin yhteen (max. kahteen) kupilliseen päivässä. Ja en korvaa kahvia esim. Club-Matella, vaikka se onkin syntisen hyvää ja halpaa verrattuna Suomen energiajuomatarjontaan.

PS. Hyvää ystävänpäivää!

13.2.2012

Die letzte Winterwochenende in Berlin.

Tajusin tänään aamulla, että viime viikonloppu oli viimeinen talviviikonloppu, jonka vietin täällä. Perjantaina kutsuu Suomi ja sitten olenkin mitä luultavimmin viisi viikkoa muualla kuin Berliinissä. Enkä ole koskaan ollut noin pitkää aikaa putkeen poissa kotoa. Kyllä, täällä mun koti nyt on.

Tiistaina sain puhuttua Ellan kanssa ja nyt on paljon leppoisampi fiilis asumisesta, enkä enää mieti muuttamista. Luulen, että suurin osa ongelmasta oli vain mun päässä.
Mun huone on sitäpaitsi tosi kotoisa. (Yritän jossain vaiheessa esitellä sen teille. Menee kyllä varmaan huhtikuulle.)

Perjantaina kävin vihdoin ostamassa itselleni ne pitsiverhot, joista joskus puhuin. Asun toisessa kerroksessa (eli suomalaisittain kolmannessa) ja mun verhot on niin raskaat, että en suuren huonekorkeuden takia saa niitä helposti kiinni. Tarvitsin vähän suojaa tuohon ikkunan eteen, kun siitä on kuitenkin näkymä tielle. Ja ainakin kerran joku on nähnyt mut hippaloimassa pelkissä pikkuhousuissa niin, että on katseellaan ikkunan läpi mulle siitä ilmoittanut. Tarvitsin siis edes vähän suojaa ikkunaan. En kyllä ole ihan varma, auttaako pitsiverho ollenkaan.

Onneksi vastapäisessä talossa ei ole ikkunoita.

Viikonloppu oli vähän tylsä, mutta sunnuntaina sain itseni pitkästä aikaa valoisan aikaan kävelylle. Kävelin yhteensä noin 7,5 kilometriä. Ensin Möckernbrückeltä Schlesisches Torille ja sitten Neuköllnin ja Alt-Treptow rajalle. Matkan varrella Görlitzer Partkissa lapset laski kelkoilla mäkeä, vaikka lunta on reilu sentti ja ruoho näkyi. Ei kateeksi käy niitä, jotka keväällä laittavat nurmikkoa kuntoon.
Landwehrkanalin jäällä oli ihmisiä kävelemässä ja luistelemassa. Uskaltauduin sinne itsekin.



Ihmisiä oli silmänkantamattomiin ja taustalla soi tekno.


Huomenna on viimeinen tentti ja torstaina ajattelin vielä mennä kunnolla klubille.

Bis gleich!

6.2.2012

Asuntoahdistua ja unohtunut väsymys.

Mun tekisi mieli muuttaa. Taas.
Viime aikoina yllättävän moni kaveri on etsinyt uutta asuntoa ja osa löytänytkin. Lisäksi oon kohdannut niin mukavia kavereiden kämppiksiä, että on alkanut entistä enemmän harmittaa, että omani on mitä on.
Asun siis Ella-nimisen mua kaksi vuotta nuoremman oikeustieteen opiskelija kanssa. Mulla oli alusta asti aika ristiriitaiset fiilikset tähän asuntoon muuttamisesta juuri tosta kämppiksestä johtuen. Tiesin, ettei meillä ole mitään yhteistä ja ettei me tulla viettämään aikaa yhdessä. En ollut kuitenkaan odottanut ihan näin kurjaa tilannetta, kuin nyt on meneillään. Ei oikeastaan puhuta Ellan kanssa mitään. Ei edes tervehditä toisiamme, kun satutaan samaan huoneeseen. Musta jopa tuntuu, että Ella yrittää vältellä mun kohtaamista.
Mä haluaisin tehdä tälle asialle jotain, sanoa, että musta tuntuu, että meillä on tässä ongelma, mutta koska oon pitkittänyt asian esille ottamista, tuntuu se vain vaikeammalta. Saatoin olla Ellalle alussa vähän tyly ja nyt tuntuu, että mä olen se joka on vastuussa siitä, että meistä tulis kavereita tai vähintään ruvettais huomioimaan toisemme. Ja päätin, että tällä viikolla sanon sille jotain, mutta tänään koko iltapäivän se on mennyt yhteisiin tiloihin aina heti, kun mä oon palannut omaan huoneeseeni.
Tavallaan mulla on kuitenkin aika sama, ollaanko me missään tekemisissä. On mulla täällä kavereita ja seuraa. Mutta kun me ei olla sovittu edes mistään siivousasioista, niin tämä alkaa olla aika tuskastuttavaa (lavuaari on jatkuvasti täynnä Ellan ruuantähteitä). Oon kyllä vähän luuseri tän asian kanssa.

Lisäksi unohdin nukkua ja levätä viikonloppuna tarpeeksi. Nyt siis väsyttää entistäkin enemmän ja siksikin asioiden hoitaminen tuskastuttaa.
Koska syksy meni ehkä vähän turhan ohi, oon nyt yrittänyt ottaa takaisin kaikkia missaamiani rientoja. Mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä, että viikonloppuisin perjantai- sekä lauantai-illat menee enemmän tai vähemmän oluen seurassa ja myöhään valvoessa. Tuntuu, ettei voi jäädä viikonloppuiltana kotiin.
Onneksi vajaan kahden viikon päästä pääsen Suomeen kahdeksi viikoksi lepäämään.

Perjantai-iltana menin Sariannan luo Weddingiin. Tarkoituksena oli lähteä Golden Gateen (jonka nettisivut on todella raivostuttavat), mutta ei lopulta päästy lähtemään. Lauantaina oli kauni späivä ja lähdin ekaa kertaa valoisan aikaan Sariannalta kotiin.

Sariannalla on kiva keittiö ja kivat kämppikset.

Lauantaina oli Sirin luona bileet. Todella hipsterin näköinen jäbä soitti mainstreamhiphoppia ja kaikki tanssi.
Eilen vietettiin muutaman suomalaisen kanssa vaalivalvojaisia. Syötiin minestronekeittoa, naurettiin ja kritisoitiin vaalilähetyksen kuivuutta.

31.1.2012

Will you take me out next time?

Viime viikkoina on tapahtunut niin paljon kivoja jokapäiväisiä asioita, että en enää tiedä, mistä kirjoittaisin tänne.

Tentit alkaa ensi viikolla, eikä mulla ole kuin yksi varsinainen tentti (sekin suullinen) ja sen lisäksi jotain palautettavia harjoitustehtäviä (jotka koen paljon tenttiä mukavammaksi vaihtoehdoksi) ja kielikurssin koe. Ja ainiin yksi online-koe, joka pitää palauttaa viimeistään lauataina ja jota varten pitää opetella käyttämään yhtä tietokoneohjelmaa (mitä yritän parhaillaan tehdä, mutta oon aivan liian väsynyt).
Tuntuu kyllä vähän, että naurettavan helpolla irtoaa 25 opintopistettä.

Kyllä, en ole edelleenkään päässyt väsymyksestä eroon, mutta kolmen viikon päästä Suomessa on sitten kaksi viikkoa aikaa vain nukkua.

Oon tavannut ihan älyttömän määrän mielenkiintoisia ihmisiä viime aikoina, mutta en tiedä kehen haluaisin tutustua syvemmin. Oon hengaillut viimeiset kolme viikkoa tosi mukavassa vaihtariporukassa, mutta jotenkin musta kuitenkin tuntuu, ettei niistä ihmisistä tule pinnallista kaveruutta syvempiä tuttavuuksia. Joten nyt etsiskelen spesiaaleja ihmisiä.

Oon alkanut vähän myös vältellä kirjastossa istumista, koska a) se on näin lukukauden lopussa jatkuvasti niin täynnä, että paikan löytämiseen menee melkein puoli tuntia ja b) en vaan jaksa istua siellä enää. Nyt esimerkiksi istun kivassa pikkukahvilassa, jonka nimi on Golzo, muutaman korttelin päässä kotoa. (Tuossa vieressä on kahvila, jossa on töissä yksi tyttö, jonka kanssa juttelin metrossa, kun olin tulossa kotiin Stattbadista. Haluaisin tutustua siihen tyttöön, mutta en ole vielä kertaakaan nähnyt sitä tuolla, kun olen kulkenut ohi.)

Viime viikonloppuna koin ehkä tähänastisen elämäni parhaat klubitushetket. Olin luvannut lähteä yhden ruotsalaisen epävaihtarituttavuustytön kanssa klubille. Raahauduin puolen yön aikoihin sen luokse Friedrichshainiin juomaan olutta. Juteltiin niitä näitä(mm. maailmankaikkeudesta, ulottuvuuksista, ihmisten itsekeskeisyydestä, naiviudesta, ahdistuneisuudesta ja ihmissuhteista) ja pohdittiin, minne minne mentäisiin. Johannan (eli sen tytön) monet kaverit oli menossa Berghainiin seitsemän aikoihin aamulla ja tultiin lopputulokseen, että seitsemän on liian myöhään ja että Berghainiin maksaa liikaa sisään. No, loppujenlopuksi päädyttiin lähtemään Johannalta puoli kuudelta ja mentiin Katerholzigiin, jonne maksoi jopa kaksi euroa vähemmän sisään, kuin Berghainiin.
Kun palasin kotiin kymmentä vaille 11 aamupäivällä, näytin tältä:



PS. Lauantaina satoi ensimmäinen jokseenkin pysyvä lumi. Oli nättiä.

20.1.2012

I think i spider.

Ich denke ich spinne.

Tällä viikolla oli tavoitteena mennä aikaisemmin nukkumaan, kuin mulla nyt viime aikoina on ollut tapana. Epäonnistuin totaalisesti. Esimerkiksi viime yönä menin nukkumaan kolmelta, enkä siis todellakaan päässyt kahdeksaksi yliopistolle. No, onneksi sain sentään raahattua itseni kirjastolle yhdeksitoista (ja täällä sitä ollaan edelleen). Sain luettua loppuun satasivuisen näytelmän (saksaksi), josta olin lukenut eilen noin 40 sivua. Ymmärsin melkein, mitä siinä tapahtui, mutta kaikesta huolimatta oli tosi hyvä. Mennään viikon päästä katsomaan muutaman ookootyypin kanssa kyseinen näytelmä. Sen nimi on Diebe.
Nyt pitäisi kai vielä vähän yrittää opiskella, mutta väsyttää. Oon harkinnut meneväni yksin johonkin klubille tänään. Luulen, että se jää kyllä tekemättä.

16.1.2012

Kater, aber nur Muskelkater.

Torstaina pidin kielikurssilla esitelmän, jota olin valmistellut viisi tuntia ja perjantaina istuin kirjastossa seitsemän tuntia tekemässä kielitieteen koetta.
Tuntui siis siltä, että olen ansainnut viikonlopun.

Näin perjantaina kirjaston jälkeen Lauria Friedrichshainissa ja juteltiin klubeista ja vaaleista ja saksan puhuminen tuntui ihanan helpolta. Kotimatkalla törmäsin Warschauer Strassella feissariin, jonka annoin kertoa kemikaalien vaaroista mulle kymmenen minuuttia vain todetakseni lopuksi, ettei mulla ole saksalaista tiliä. Se oli ihan leppoisa heppu ja halusi halata mua lopuksi. Hymyilytti.

Sitten raahauduin Weddingiin Sariannan luokse. Juotiin Lidlin bisseä ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Eli lähinnä ihmissuhteista ja itseluottamuksesta. Sariannan luota mentiin vielä Oranienstrasselle tosi viihtyisään baariin, jossa soi hyvä musiikki.

Bar39, Oranienstrasse 39, Kreuzberg

Päädyttiin lopulta Magnetiin (vaikka ei ollut tarkoitus bilettää rankasti), jossa soi lähinnä huonoa musiikkia. Kotona olin noin klo 5.30. Heräsin kolmelta, kävin viiden kilometrin kävelyllä ja kaupassa. Söin ja aloin valmistautua iltaan.

Oli tavallaan aika spesiaali ilta, koska oltiin menossa Stattbadiin, joka on vanha uimahalli, jossa on näyttelyitä, joitain muita tapahtumia ja kerran kuussa klubi.
Mentiin mun uusien kavereiden ja tuttavuuksien kanssa aluksi Monarchiin Kottbusser Torille ja sieltä suunnattiin yhden aikoihin Weddingiin.

Stattbad Wedding, Gerichtstrasse 65

Jonotettiin sisälle varmaan noin tunti ja narikoihin vähintään vartti, mutta oli kyllä sen arvosta. Hukkasin kaikki mun kaverit ehkä vähän tahallaankin jossain vaiheessa. Ja musiikki oli ajoittain aika tylsää, mutta puoli kuuden aikaan oli ehkä parhaat bileet.
Lopulta lähdin seitsemän aikoihin kotiin, koska olin päättänyt tanssia aamuun asti. Törmäsin vielä lähtiessä Josefiin, johon olin tutustunut illan aikana, ja lähdettiin samaa matkaa. Idässä oli jo vaalea taivas ja, kun varttia vaille kahdeksan nousin Eisenacherstrassella maan pinnalle, oli jo ihan valoisaa. Jalkoihin sattui ja oli kaoottisen hektinen ja ylienerginen olo.



Ja kun heräsin neljältä, aurinko oli laskemassa.


PS. Tiistaina alkaa Berlin fashion week. Saa nähdä, vaikuttaako se mun elämään jotenkin.