herbstliches Licht und andere Sachen

Ei oo tullut kirjoitettua vähään aikaan. Uutuuden viehätys alkaa olla tiessään. Se täytyy myöntää.
Eikä musta oo täällä sormia napsauttamalla tullut täysin eri ihminen. Saatoin ehkä vähän odottaa, että tulisi. Olin väärässä.

Viime viikon perjantaina loppui kielikurssi, mikä tarkoittaa, että nyt on vapaaviikko. Tiedossa on mahdollisesti jokin pieni reissu johonkin lähitienoon kaupunkiin. Tai ehkä vähän kauemmaskin. Huomenna mennään katsomaan Melancholia.
Ensi viikolla alkaa varsinaiset opinnot ja tällä hetkellä ne aiheuttaa hivenen stressiä. Mutta toisaalta ihan huippua! Helmikuun loppupuolelle asti sitten jokseenkin selkeä toimintasuunnitelma ja ehkä aika sikana uusia ihmisiä ja vihdoin vähän enemmän natiivejakin toivon mukaan!

Perjantaina käytiin kielikurssiryhmän kanssa opastetulla kierroksella Bernauer Strassen Gedenkstätte Berliner Mauerilla. Oli tosi mielenkiintoista. Ja sää oli ihana: aurinkoinen, mutta kylmä.

Valentine ja eBaysta ostettu vartiotorni.


Viikonloppuna pistäydyin Tanskassa.


Oon ajautumassa hyvin vakavaan alokuvienkatselukierteeseen. Asiaa ei yhtään helpota se, että puolen kilometrin päässä sijaitsee Video World, jossa kaikkien leffojen vuokraus maksaa 1 € / vuorokausi.
Leffojen katselulle vois olla ihan hyvä selitys kielen oppiminen, mutta oon niin luusei, että katson elokuvat alkuperäiskielellä (joka on tähän mennessä sattunut joka kerta olemaan englanti) englanninkielisillä tekstityksillä (jos sellaiset löytyy).
Neue Bahnhofstrassen Video Worldissa on kyllä parempi scifi-vlikoima kuin Sturenkadun Makuunissa. En tosin oo vielä käynyt siihen käsiksi, koska pelkään kielimuuria.

Äsken leffaa palauttaessa kävin lyhyehköllä yökävelyllä pimeillä kujilla. Gürtelstrasselta kääntyy sellainen pikkutie, jonka nimi on Wiesenweg ja joka kerta, kun oon ohittanut sen, on tehnyt mieli kääntyä ja tutkia, mitä sieltä löytyy. No, päätin näin yöllä sitten lähteä seikkailemaan. Oli aika ankeaa (ja hitusen pelottavaa täydenkuun loisteessa), mutta syksy tuntui hyvältä.


Tuo takana oleva talo HOWOGE-teksteineen näkyy mun ikkunasta.

Oon yrittänyt kovasti etsiä itselleni Sprachtandem-kumppania, koska jos en pian pääse puhumaan jonkun natiivin kanssa saksaa kunnolla ja paljon, ei mun opiskeluista tuu mitään. Ainoa vastaus (lukuunottamatta sitä, joka vastasi, mutta ei sitten vastannut mun vastaukseen enää koskaan) on tullut Sven nimiseltä mieheltä, josta olin onneksi kuullut aikaisemmin. Se oli yrittänyt vokotella ranskalaisia tyttöjä. Hyi.


Bis dann, irgendwann!


PS. En osaa herätä aamuisin. En kuule herätyskelloa ja näen sairaita unia.