Kuskina oli rennon oloinen Jan, joka oli menossa kaverin pippaloihin Stettiniin.
Stettin ei ollut mitenkään erityisen mielenkiintoinen paikka. Paljon neuvostotyylisiä rakennuksia ja ravintoloita oli lähes mahdoton löytää. Päädyttiin sattumalta kuitenkin ravintolaan, jossa tarjoiltiin perinteistä ukrainalaista ruokaa. Oli ihan huippuhyvää ja tarjoilijamiekkonen oli pukeutunut viehkoon perinneasuun.
Syömisen lisäksi lähinnä shoppailtiin masentavan tutuissa kaupoissa ja Zaran kassalla törmättiin norjalaiseen jäbään, joka kutsui meidät skandinaavisiin bileisiin. Päätettiin sitten jäädä yöksi ja etsiydyttiin hotellille nimeltä Ibis, joka oli halpa. Katsotiin vähän aikaa paikallista musiikkiteeveetä (videot oli kivasti miksattu yhteen, tosin Maroon 5:n Moves like Jagger tuli kaksi kertaa peräkkäin) ja lähdettiin sitten ravintolan kautta pippaloihin.
Jouduttiin tyytymään amerikkalaistyyliseen pizzeriaan, koska wie gesagt ravintoloita Stettinissä ei liiemmin näkynyt. Oli kyllä melkein liian hyvät pizzat!
Itse pippalot oli sitten aikamoinen yllätys. Ollaan molemmat ilmeisesti Sirin kanssa sen verran berliiniläistytty, että skandinaavinen biletyspynttäytyminen on jäänyt unholaan. (Siri on siis Norjasta, mitä en ehkä ole missään vaiheessa maininnut.) Tunnelma Patio-nimisellä klubilla oli verrattavissa johonkin Helsingin pahimpaan mainstreamklubiin, ehkä Amarilloon, mutta en voi olla varma, koska ei oo siellä pahemmin tullut vierailtua. Päiviteltiin sitä menoa sitten hetkisen verran ja yritettiin humaltua, mutta ei onnistuttu, koska oltiin syöty itsemme niin täyteen. Lähdettiin pois joskus yhden aikaan ja käytiin vielä yksillä viereisessä kapakassa ja painuttiin pehkuihin.
Oonko jotenkin tyhmä, kun tää liikennemerkki oli musta hirmu hauska?
Stettinin pääkatu (?) ja Siri.
Pation sisäpiha.
Ja sisätila.
Lauantaiaamupala Cafe 22:ssa.
Näköalat oli hienot, mutta ruoka pettymys (ulkonäkö voi pettää).
Lauantaina päästiin Janin kyydillä takaisin kotiin.
Lauantai oli sitten muuten aika turha päivä. Nimeltämainitsematon henkilö kertoi mulle pelistä nimeltä Doodle or Die ja pelasin sitä sitten valehtelematta koko päivän. (Ei kannata katsoa linkkiä, mikäli ei halua koukuttua täysin.) Okei kävin myös vuokraamassa yhden leffan, mutta se oli vikatikki. En suosittele kenellekään elokuvaa nimeltä Skyline. Oli ehkä huonoin leffa vähään aikaan!
Sunnuntaina tapasin mun ensimmäisen sprachtandempartnerin! Tuntui ihan, että olisin ollut matkalla sokkotreffeille.
Ja tänään tapasin toisen.
Molemmat ihan huippumukavia. Lauri (ensimmäinen) on puoliksi suomalainen ja puhuu hyvää suomea, joten keskustelu oli aika mutkatonta. Juteltiin niitä näitä tunti: puolet suomeksi ja puolet saksaksi. Aiheet tosin oli saksaksi mun sanavarastolle vähän turhan haastavia, mutta selviydyin onneksi kohtuullisen kunnialla.
Nadja (jonka tapasin tänään) on ollut suomessa vaihto-oppilaana 07-08. Istuttiin Shönebergissä viihtyisässä kahvilassa melkein kaksi tuntia. Puhuttiin ehkä 20 minuuttia suomea ja muuten saksaa. Suomen puhuminen oli yllättävän rankkaa. Kun ei ole melkein puoleentoista kuukauteen puhunut suomea, on sanojen löytäminen jokseenkin hakemista ja lisäksi piti puhua hitaasti helpoista aiheista. Hukkasin punaisen lankani aina puolessa välissä lausetta. No, tää on ehkä hyvää harjoittelu mun tulevaa ammattia varten!
Tänään oon puhunut pelkästään saksaa.
Aamupäivällä kävin kampaajalla pikkiriikkesen ehostuttamassa mun tukkaa. Angolalainen kampaaja ei puhunut lähes yhtään englantia ja olin muutenkin päättänyt selviytyä siitä käynnistä pääosin saksalla. Kampaajan jälkeen menin puolen tunnin informaatioluennolle (?), minkä jälkeen yritin mennä syömään Mensaan (paikallinen Uni Cafe), mutta ruokaa ei enää tarjoiltu (pelkästään sämpylöitä ja herkkuja). Törmäsin kuitenkin sveitsiläisiin (ranskankielisiin) vaihtarituttuihin ja jäin niiden kanssa istuskelemaan. Puhuttiin ainoastaan saksaa. Sitten olikin helppo puhua Nadjan kanssa!
Huomenna ehkä vihdoin jotain oikeita luentoja, eikä pelkästään epämääräistä informaatiota. Jänskää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti