Vuosi sitten tuskin uskalsin avata suutani englanniksi, tänään kaksi brittiä kehui mun englantia. Oon myös kuullut useammalta ihmiseltä kehuja saksan ääntämisestäni. Ich bin erstaunt.
Molempien kielten sanavarastoissa on kyllä vielä paljon hiottavaa. Luen U- ja S-bahnmatkoilla sanakirjaa.
Mutta kaikkein mielenkiintoisimpia ovat merkityskentät: Saksan kielessä poliittinen systeemi ei voi rappeutua samalla sanalla kuin talo (verfallen), mutta sekä kansoja että kielioppisääntöjä voi hallita samalla sanalla (beherrschen). Vaikka talojen ja abstraktien asioiden rappeutuminen tuntuu musta jotenkin lähimerkitysisemmiltä kuin asiakokonaisuuden osaaminen (ts. hallitseminen) ja jonkinlaisessa johtajan roolissa toimiminen (ts. hallitseminen).
Ja huomatessani, miten kiehtovia nämä asiat ovat huomaan jälleen opiskelevani aivan oikeaa alaa.
Pahinta tässä kuitenkin on se, että aloin tänään kaivata suomen kieltä ihan vietävästi. Ja lisäksi tänään opiskellut saksan kielessä joihinkin verbeihin liitettävät prefiksit (tosi mielenkiintoinen aihe, mutta meni vähän yli hilseen) ovat ehkä etäisesti verrettavissa suomen johtimiin. Hyvin etäisesti, mutta silti.
Kaipaan kaikkia suffikseja, mutta erityisesti johtimia.
PS. Tänään ei kuvia, sanat saavat riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti