En aloittanut tätä blogia kertoakseni minuutilleen tai edes päivän tarkkuudella, mitä olen täällä tehnyt ja mitä kaikkea on tapahtunut. En osaa, enkä jaksa kirjoittaa listaa (tai vähemmän listaa) kaikesta mitä olen tehnyt. Kirjoittamalla haluan ehkä vähän yrittää avata sisintäni. Ja siitä syystä oletan, mulla olevan täydet valtuudet avautua ihan hivenen juuri nyt.
Pääpiirteittäin on ollut ihan huippua. Niin paljon kaikkea, etten tietäisi, mistä aloittaa, jos yrittäisin kertoa kaiken. Alessandro, italialainen lääketieteen opiskelija, teki mulle sunnuntaina ihan huippuhyvää pastaa. Tänään vietin koko aamupäivän tanskalaisen Lisen kanssa Prenzlauer Bergissä söpössä kahvilassa niitä näitä rupatellen.
Morning Glory Coffeeshop, Kastanienallee 75, Prenzlauer Berg
Mutta tällä hetkellä ottaa päähän:
1) Että jouduin iltapäivän kielikurssiryhmään, mikä tarkoittaa sitä, että kuukauden verran oon kiinni samojen 15 ihmisen kanssa klo 13.45-18.00. Paras hengailuosa päivästä siis menee neljän seinän sisällä. Olisin paljon mielummin aamuryhmässä (9.00-13.15). Onneksi Lise on mun kanssa samassa ryhmässä, niin voidaan yhdessä hajoilla väsymykseen.
2) Väsymys. Oon ollut joka päivä ihan tajuttoman väsynyt. Olin ulkona sekä perjantaina että lauantaina, mutta kumpanakaan päivänä en päässyt clubille asti, koska yksinkertaisesti väsähdin kesken kaiken. Lisäksi menin eilen nukkumaan kymmeneltä ja tänään kun herätyskello soi seitsemältä, en olisi millään jaksanut nousta. Ja sitten olin kielikurssilla kuolemanväsynyt, kun olin hengaillut ympäriinsä Lisen kanssa koko aamupäivän.
3) Liikaa kulttuureja. En sano tätä rasistisella tavalla, enkä haluaisi puhua pahaa kenestäkään, mutta mulla on ehkä tarpeeksi käsiteltävää tässä saksalaisessakin kulttuurissa, niin en millään jaksaisi (tämän vallitsevan väsymyksen kanssa) yrittää ymmärtää muita kulttuureja. Samassa kielikurssiryhmässä on kaksi afganistanilaista tyyppiä ja sen lisäksi, että opettaja tuntuu jotenkin suosivan niitä, ne on koko ajan äänessä. Esimerkiksi tänään, kun luin yhtä tekstiä ääneen ja siinä oli paljon vaikeita sanoja ja olin liian väsynyt, enkä osannut lausua niitä oikein ja opettaja korjasi ääntämystä, mun vieressä istuva afganistanilainen jäbä toisti ääneen jokaisen sanan, jonka lausuin väärin. Ikään kuin yrittäen korjata mun ääntämystä (vaikka mä en saanut sen saksasta mitään selvää). Olisi tehnyt mieli huutaa sille shut the fuck up now man it's me who's speaking. Mutta mulla ei todellakaan oo mitään afganistanilaisia vastaan. Tai ketään muitakaan. Ei edes ranskalaisia, eikä brittejä.
4) Kielikurssin opettaja. Aamuryhmässä olevat Thomas ja Cammilla kertoivat mulle ja Liselle, että niiden kurssilla oli heti ruvettu opettelemaan modaaliapuverbejä ja muita kielioppijuttuja ja tärkeyksiä. Mutta meidän opettaja keskittyi kertomaan siitä, miten saksalaiset pitää niiden koiriaan kuin kukkaa kämmenellä ja muutenkin puhui ihan liikaa asioista, joista ei oikeastaan oo mitään apua opiskelun kannalta (okei tottakai kaikki kielen kuuleminen on oppimista, mutta silti). Childish sanoi Lise ja i totally agree.
Hupsista, tulipas vuodatus, mutta ehkä tämä vähän auttoi and took me out of this misery.
En oo ihan varma, mitä mieltä olen siitä, että ihmiset sotkevat eri kieliä kirjoittaessaan. En voi kuitenkaan mitään sille tosiasialle, että teen sitä nyt itse. So get used to it bastards! Hahaa.
Mutta täällä on ollut ihanaa! Älkää luulkokaan, että olisin hautautumassa epätoivoon. Tänään oli vaan aika rankka päivä.
Bis bald!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti