Lauantaina oli syksyn kaunein päivä tähän mennessä. Lähdin kävelylle.
Istuin Yaam nimisen kulttuuripaikan rannassa, söin maailman parasta toskakakkupalaa, join Club-Mateeta ja luin Paul Austerin City of Glassia yhden luvun verran. Aurinko paistoi ja oli lämmin.
Loppupäivän kävelin. Päädyin Luisenstädtischer Kanaliin ja kävelin sen päästä päähän.
Kotiin palasin auringon laskettua. Hetkeä myöhemmin olin matkalla Erasmus-bileisiin aloitteluiden kautta.
Jonossa tapasin mukavan saksalaispojan, jonka kohtasin uudestaan narikkajonossa kotiin lähtiessä. Se sanoi mulle tuon otsikon lausahduksen. Ei vaihdettu puhelinnumeroita, vaikka käytiin kotimatkalla yhdessä falafelilla. Ja sunnuntai-iltana, kun olin ulkona syömässä Lisen ja Sirin kanssa, olin hetken aikaa varma, että se samainen miekkonen istui viereisessä pöydässä. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että se oli joku muu, jolla vain sattui olemaan samanmuotoiset kasvot.
Sunnuntaiaamuna herätessä ajattelin, että tuntuu, kuin olisin ollut ulkona eilen illalla. Hetken kuluttua tajusin, että totta olin bileissä. En saanut koko päivänä mitään aikaan.
Tänään yritin olla ahkera, mutta huomiseen kirjallisuuden seminaariin valmistautuminen on edelleen vaiheessa.
pitääks sunkin vai lukea city of glass koulua varten? tai kenties koko new york -trilogia? mullakin oli se kurssilukemisena vaihossa. Tämmönen tärkeä info! puss <3 ps. kirjotan pian, ehkä jo illalla. nyt meen jumppaan.
VastaaPoistaei pidä, mutta ostin sen (kun tarttin lukemista), kun musitin sun maininneen paul austerin joskus ja kiinnostuin sillon ehkä vähäsen.
VastaaPoistakursseja varten mun pitää lukea vaan jotain keskiaikaisia runoja, joita en kykene ymmärtämään, koska keskiaikainen saksa on käytännössä eri kieli kuin nykyaikainen :D